Omakotitalo.
Isä ja äiti eakensivat taloa vuosikausia. Ensin ostivat tontin tietysti ja sitten kerran myöhemmin he ostivat vähän lisää maata siihen että siitä tuli jotain vähän yli 3000 neliömetriä. Tontin nimeksi tuli Arima, isän lapsuuden koti oli Arima.
Mäntyjä jouduttiin kaatamaan ensin että tuli talolle tilaa ja ne siis sahattiin rakennusta varten. Mitä oli koivua tai niin pieniä mäntyjä että ei kelvannut sahattavaksi niin isä teki polttopuita. Hän osti sinne sirkkelin ja siinä oli sahanterää vastapäätä ruuvi millä saattoi halkaista puut
Veikkolla oli saha jota traktori pyöritti. Hän sahasi siinä isälle lautoja. Se oli kätevä koska hän voi tuoda sen paikan päälle. Ei siis tarvinnut lautoja kuljettaa.
Kaivo vettä varten kaivettiin ensimmäiseksi. Aslak ja Erik tekivät sen muistaakseni. Sitten kun olivat päässeet niin ayvälle että vettä alkoi tulla ja tuli niin paljon että kaivaa ei enää voinut pantiin kaivonrenkaat paikoilleen. Siiitä sitten ämpärillä hilattiin vettä ylös kun tarve vaati. Sokkelin valamiseen meni paljon vettä.
Ensimmäiseksi (talonkakentaminen) tehtiin sokkeli. Kaivettiin sitä varten ja myös maakellaria varten. Sitten tehtiin laudoista kehikot valua varten, sekä sokkelille että maakellarin seinille. Kellariin valettiin myös lattia.
Sitten seurasi se valaminen. Silloin oli talkoot kuten aina kun joku tarvitsi apua. Aslak muistaakseni lapioi hiekkaa ja sementtiä siihen sekoittajaan ja sitten Erik työsi kottikärryllä sen sinne mihin toiset sen survpivat tasaseksi ja panivat kiviä että se sitoutui ja tuli kestäväksi.
Ruuat ja kahvit olivat talosta. Äiti laittoi ja hänellä oli myös apua. Sitten kun valuhomma oli valmis niin valuu peitettiin että se ei kuivu liian nopeasti. Sitten sitä piti kastella joka päivä. Minä kävin sen tekemässä monta kertaa aina koulun jälkeen. Muistaakseni isä kävi myös.
Sitten oli palkallista voimaa rakentamassa ulkopuolen kokonaan. Sisäpuolella tehtiin itse niin paljon kuin voitiin. Esim eristys oli sahajauho seinissä ja lattian alla sekä välikatolla. Siinä oli kantamista ja sitten että sai ne seinät täyteen. Muistan kun tein yhden pienen väliseinän siellä. Siellä oli niin mukava hommata. Paljon mielenkiintoisempaa kuin koulun käynti.
Likakaivot kaivettiin ja ojat putkille. Ensimmäinen kaivo oli aika lähellä taloa js toinen vähän kauempana. Siitä toisesta jatkui sitten pitkä matka tien toiselle puolen kolmanteen kaivoon. Kun nämä kaivaushommat tuli ajankohtaisiksi niin Lena ja minä saimme omat lapiot jotka olivat hieman pienemmät kuin tavalliset ja paljon kevyemmät. Niillä saimme kaivaa mekin viemärin putkille piilopaikkaa.
Makasiini rakennettiin sitten kun talo oli valmis. Siinä oli aitta puuvaja ja ulkohuone. Ulkohuone kai tehtiin kaiken varalta mutta sitä ei käytetty koskaan.
Kun oli asuttu seillä vuosi tai kaksi niin nostettiin makuuhuoneen lattia koska se oli kylmä. Tein sen isän kanssa. Kun olimme panneet takaisin puoli lattiaa niin isän täyty mennä lepäämään, mutta minä sain jatkaa sitä hommaa joten laitoin sen valmiiksi. Se oli helppo kun kaikki laudat oli siis valmiit vain panna takaisin naputtaa tiiviiksi ja naulata. Isä tuntui olevan iloinen kun ei tarvinnut jatkaa sitä hommaa.
Aitan taakse tehtiin pieni perunamaa.
Keittiö oli iso ja siinä oli pannu-uuni. Saunassa kiuas kuluttamassa puuta. Isä osti sirkkelin koska puut ostettiin pitkinä. Siinä sirkkelissä oli ruuvi millä saattoi halkaista puut ennekuin ne sitten pantiin halkovajaan.
Muuri oli sellainen että saattoi laittaa esim kaminan sekä ruoka että olohuoneeseen mutta olisi ollut valtava työ sillä lailla lämmittää talo joten laitettiin patterit joka huoneeseen ja vain lämmitys keittiössä olevassa uunissa.
Kun oli asuttu siinä vajaa vuosi niin siihen pannuun laitettiin öljypolttimo mikä sitten helpotti puutöiden määrässä. Öljysäiliö kaivettiin maahan talon eteen.
Postimerkit
Isä oli kerännyt postimerkkejä pienestä asti ja niin sitten mekin Lenan kanssa tehtiin. Lenalta tosin taisi jäädä se homma aika lyhyeksi mutta minä jatkoin vuodesta toiseen, mutta jäi sitten minultakin se pois kun tulin aikuiseksi. Tosin on kaikki säilössä vielä tänäkin päivänä.
Puolukkareissu: Oli kai viimeinen syksy kotona ennen Ruotsiin muuttoa. Sisko ja minä lähdimme puolukkaan. Ajettiin mopoilla kauas ja vaellettiin ja etsittiin marjoja joita ei siellä ollut ollenkaan. Kahvivehkeet oli mukana joten nälkyä ei tarvinnut. Sitten viimein päätimme että on turhaa kävellä enää joten oli vain kotimatka edessä. Sisko kertoi että Muoniossa oli juuri silloin myynnissä puoloja että mennään ostamaan. Niin teimme ajoimme kylälle ja ostimme kumpaikin. Minulla oli rahaa sen verran että sain ämpärini melkein täyteen. No sitten oli paljon mukavampi tulla kotia kun oli marjoja. Eivät huomanneet kysyä olenko itse poiminut ne. Heh hee!
Kun isä kuoli oli käkikello pysähtynyt juuri sillä hetkellä. Jos muistan oliken niin olen kuullut kertomuksen että kello oli myös pysähtynyt silloin kun isoisä tai isoäiti oli kuollut.
Yhtenä jouluna kun oltiin Muoniossa muistan kun äiti Aslak ja minä seisoimme ulkoeteisessä ja katsoimme tanssivia monivärisiä ja laulavia revontulia. Äidin omassa talossa Arimatontilla isän kuoleman jälkeen jonain jouluna.