Virkatalolla

Muutto karistamolta Niemenpäähän tapahtui 1951 syksyllä paljaan maan aikana.

Sähkö tuli Ruotsin puolelta ja taukoja tuli tiheään. Tuntui kovin surkealta kun pimeys tuli juuri Topeliuksen satua kuunnellessa. Ei siis riittänyt että pitkät aallos reistaili vaan lisäksi sähköt myös. Sitten kun tuli ularadio niin oli asiat paljon paremmin.

Virkatalolla oli vinttikamari. Se oli tarkoitettu metsähallituksen herrojen asunnoksi silloin kun kävivät Muoniossa. Ihan alussa niin mutta sitten saimme sen omaan käyttöön. Ensin siellä asui Anneli ja sitten Erik. Kun Erik asui siellä niin hän pyysi minut siivoamaan viikkosiivouksen siellä palkkaa vastaan. Tuntui eri hyvältä ratkaisulta minulle. En vain tiedä kuka minun huoneen osan siivosi. Oli kuka oli mutta en ole siitä koskaan mitään maksanut. Luulen että siivosin siis vasta sen jälkeen kun Lena siirtyi Kittilään kouluun.

 Erik asui siinä Riitta-Liisan kanssa myös ihan aluksi, mutta sitten vuokrasivat Kyron vieressä olevan talon. Aslak oli asunut siinä palvelijan huoneessa useamman vuoden muistaakseni ja hänen jälkeen minä muutin sinne. Olin kai 16 tai 17 vanha silloin. En vain muista asuiko hän vinttihuoneessa ollenkaan. Lena ei myöskään asunut siellä ollenkaan. Hänhän oli vain lomilla kotona sen jälkeen kun meni Kittilään lukemaan ylioppilaaksi. Vain lomilla oli myös Aslak kotona kunnes oli valmis opettaja. Oulussa lukivat sekä Lena että Aslak ainakin yhden vuoden yhtä aikaa. Toisesta tuli opettaja ja toisesta sairaanhoitaja.

 Virkatalolla kun tultiin sisään keittiön päästä oli eteinen josta oli rappuset vinttikamariin. Siitä oli ovi palvelijan huoneeseen sekä keittiöön ja krllariin.  Sitten keittiostä ovi välikköön josta puolestaan pääsi lastenhuoneeseen ja vastapäätä olevaan makuuhuoneeseen, Välikön toisesta päästä oli ovi ruokahuoneeseen ja sieltä sitten olohuoneeseen. Makuuhuoneesta oli myös ovi olohuoneeseen. Ruokahuoneesta pääsi vieraseteiseen ja sieltä ulos sekä konttoriin. Konttorissa oli kaksi huonetta vierekkäin ja sitten eteinen ja ovi ulos. Siitä samasta eteisestä pääsi sitten kahden huoneen asuntoon siis huone ja keittiö sekä vessa. Tässä asunnossa asui yksi metsänhoitaja perheineen. En muista kuinka kauan mutta kun he muuttivat niin huoneesta tehtiin konttori ja keittiöstä varastohuone kaikenlaisia konttoritarpeit varten.

 Kellarissa oli pannuhuone ruokakellari puuhuone ja pyykkitupa sekä sauna.

Pannuhuoneessa oli iso pannu johon pantiin 60cm mittaisia puita. Puut tuotiin kotia ja sitten me Lenan kanssa nakkasimme ne alas halkovajaan ja ladoimme ne. Pannuhuoneesta oli iso luukku sinne. Samasta pannusta tuli lämpö myös konttorin puolelle. Isälle kuului siis konttorin lämmitys mutta siitä palkaksi hän sai polttopuut ilmaiseksi meidän puolen lämmölle myös.

 Vinttihuoneen vieressä oli ovi isolle vintille jossa ei ollut lattiaa muhien päällä. Aslak aikoinaan nukkui siellä kesäaikaan. Siellä oli meillä voimistelurenkaat, joita emme saaneet panna lastenkamarin ovenkarmiin, Siis niitä saatoi käyttää vain kesällä. Siellä vintillä oli Erikillä painonnosto tanko ja painot. Sain käyttää niitä kun halusin ainoa mitä han vaati oli se että minun piti nostella tyhjää tankoa määräkerrat ensin että lihakset lämpeni. Tein sen kyllä kun olin luvannut mutta se ei ollut hauskaa. Mutta sitten kun se oli tehty sain nostella mitä jaksoin.        

Puhelin oli konttorissa ja välikössä meidän puolella. Kun konttori suljettiin niin käännettiin puhelin meidän puolelle. Joskus kun isä meni aamulla konttoriin niin hän ei muistanut kääntää puhelinta sinne. Silloin täytyi vastata ja sitten mennä konttoriin sanomaan kuka oli soittanut.

Äiti tupsutti täystuhoa (  DDT syöpäläismyrkky jota kutsuttiin täystuhoksi) tilkkeisiin hirsien välissä että ei ötäköt siinä viihdy. Myrkky oli sellaisessa pyöreässä pahvilaatikossa missä oli reikä sivulla (tai siihen tehtiin reikä). Sitten kun sitä askia paineli päältä ja alta niin siitä tupsahti valkoista jauhetta.              

Konttorin toisella puolella oli huoneen ja keittiön asunto. Siihen tuli Yrjö Hämäläinen, metsänhoitaja. Hänellä oli aluksi moottoripyörä sivuvaunuineen. Kerran istuin siinä isän kanssa mutta en muista missä käytiin.         

En tiedä oliko hän jo naimisissa mutta myöhemmin he asuivat siinä koko perhe. Heillä oli kaksi tyttöä ja saivat vielä kolmannen. Lapsirakkaita kun olivat niin saimme mekin kokea paljon hauskuuksia siellä. Pääsiäisenä heillä olli tapana että joku piiskasi jalkapohjiin risulla kun olivat vielä sängyssä. Kerran saimme me sen tehdä ja sitten saimme karamelliä palkaksi siitä.

Heillä oli Volkswagen auto ja kerran me useampia saimme pihalla ajaa sillä. Minä olin pienin enkä yltänyt  pahasti niin sain istua Yrjön sylissä ja ohjata ja sitten yritin seisoa ja polkea kaasua. Auto ryntäsi eteenpäin mutta Yrjö ennätti polkea jarrua että kaikki loppui hyvin mutta emme saaneet ajaa sen enempää.

 Likaämpäri ja ruuanloput  Aitan takana oli kuoppa mihin likaämpäri tyhjennettiin Se oli jokapäiväinen homma. Kun se tuli viimeisen kerran täyteen se kuoppa niin peitin sen ensin ja sitten kaivoin todella syvän ja leveän kuopan. Se ei ehtinyt tulla kuin puolilleen ennenkuin tuli muutto omaan kotiin.                 Kaikki ruuanloput mitä jotka sopivat lehmänruuaksi pantiin lehmän ämpäriin ja vietiin sitten maitotaloon. Siellä ne keitettiin ja sitten annettiin lehmille.

Luistimet   Ensimmäisen talven aikana sain luistimet. Sellaiset jotka pantiin kengän alle ja remmeillä kiinni. Juuri silloin olin kaikista nuorin Muonissa jolla oli luistimet. Sitten vielä se että toisilla oli putkiluistimet, mutta minulla ei. Ero tuli näkyviin silleen että putkiluistimet olivat korkeammalla, siis kengän ja jään väli oli minulla paljon pienempi. Siellä sitten luistelin kuusivuotiaana ja kerran oli joku aikuinen joka valokuvasi minut. Tosin en saanut koskaan kuvaa mutta hyvän mielen. Silloin ei ollut luistinrataa maalla vaan kolattiin järven jäälle. Myöhemmin tuli yhteiskoululle luistinrata. Sen saivat useimmiten pojat kolata puhtaaksi. Monesti siellä sitten käytiin illoilla ja tietysti useat urheilutunnit vietettiin myös siellä.Muistaakseni se rata oli jo kun aloitin yhteiskoulun.

 Kauppareissu Kerran sinä Lena sait kauppiaan myymään meille kangasta nuken vaatteisiin pula-ajasta huolimatta, kun sanoit että äiti sitä kangasta tarvitsee. Se oli sellaista kangasta mistä tehtiin yleensä vauvan vaatteita.

Yöpymistarkoitus Ihan alussa  Niemenpäässä asuessa meitä oli kasa naapuriston lapsia naapurin leikkimökissä, tarkoituksena oli yöpyä siellä. Sieltä saatoit sitten koti-ikävöivän pikkkurisaresi myöhään illalla kotia, missä ulko-ovi oli tietysti lukossa. Rohkaisit minua niin paljon että uskalsin lähteä konttaamaan vintin raollaan olevaa ikkunaa kohti.  Noin viitisen metrin matkan pitkin kakkos nelosta. Osarohkaisuna oli sekin että sanoit vaihtoehtona olevan nukkumiisen siellä leikkimökissä, sillä et luvannut herättää vanhempiamme. No viimein pääsin ikkunasta sisälle ja tulin alakertaan aukaisemaan ulko-oven jonka takan odotit minun rkkkaan tyynyni kanssa. Silloin oli vielläl virkatalo hieman rakennuskessä. Siitä johtui lankun lepopaikka.      

Villatakki Äiti kutoi minulle sinisen villatakin ja pani siihen pyöreät napit. Se oli loistohomma kun kaverit saivat aukoa villatakkiensa nappeja niin minä otin alareunasta kiinni kummaltakin puolelta ja vedin oiken puoleisen sivun ylös niin kaikki napit ovlivat kerralla auki. Sitten kyllä päälle pukiessa sain minäkin laittaa napin kerralla kiinni.

Lammas  Kun täytin 11v tuli isä matkalta ja autossa minulle lammas. Olin kai matkalla taivaaseen se oli niin ihana. Sai nimekseen Peppi. Minä tiesin että saan pitää sen vain kesän yli mutta se kesä oli ihan loistokesä. Peppi oli kanssani kaiken aikaa. Olin eri paljon kotona ja sen kanssa enimmän aikaa. Se seurasi minua minne meninkin ja sitten kun oli muita niin saivat pitää sen kiinni ja minä menin piiloon. Sitten päästivät sen ja se aina löysi minut. Kävin kävelyretkilläkin sen kanssa.

 Kerran olin poissa päivällä useamman tunnin ja kun tulin takaisin niin sain kuulla että  yksi Lenan kaveri oli käynyt meillä sillä aikaa ja nähnyt kuinka Peppi oli kiertänyt ympyrää niin kauan kuin oli narua riittänyt ja oli ollut ihan hirttymässä. Hän oli auttanut sitä onneksi oli, muuten olisin tullut takaisin ja hautajaisiin. Äiti ei koskaan sitä mitenkään hoitanut. Kun äidillä oli leipäpaloja kuivaneita niin sain antaa niitä Pepille. Kerrankin kun isä laittoi sille pientä aitausta niin minä otin kirveen ja sillä paloittelin leipäpaloja pieniksi että Peppi varmasti saattoi syödä ne. Iso kirves sitten lipsahti ja luuli että peukalonikin oli leipää. Sillä kertaa loppui paloittelu. Äiti laittoi tukon siihen.

 En tiedä johtuiko leipäpäloista vai mistä mutta Pepille tuli mahatauti. Me Lenan kanssa laitoimme sen auringonpaisteeseen lepäämään (se halusi vain maata). Panimme sille viltin päälle varmuudeksi. Äiti ei osannut sanoa mitä tehdä niin Lena meni Nivalle ja kysyi siellä neuvoa. Saimme tietää että peitto pois ja lammas varjoon vesikipon kanssa. Neuvot auttoivat hyvin ja Peppi parani paljon nopeammin kuin peukaloni.

 Nahkurin piti meille tehdä kintaat. Meidän piti mennä sinne että hän saa piirtää käden koon kummaltakin. Lenan kädet ensin ja sitten minun oikea ja kun oli vasemman vuoro hän kysyi että voinko ottaa pois tukon. En ottanut kyllä se oli vielä niin arka. Sitten hän tyytyi siihen ja teki kintaat joka tapauksessa. Niistä tuli maailman parhaat kinttaat.

Syksy läheni peloittavan nopeasti. Vikatalolla oli vielä silloin se varastorakennus jonka päässä oli pieni likö eteinen vai mitä mutta siinä asui Peppi. Tiesin mitä tapahtuu mutta kuitenkin yritn puhua Pepin puolesta että hän saisi siinä asua talvenkin yli mutta ei kuulemma ollut mahdollista. Sitten kerran syyskuun puolivälissä tai loppupuolella kun tulin koulusta sain kuulla että Peppiä ei enää ollut elävien kirjoissa. Niinä kertoina kun oli se ruokalistalla niin minun ei ollut pakko syödä. Siitä olen aina ollut kiitollinen kun olen sitä lammasta muistellut. Muuten oli syömäpakko.

 Pepin taljan sain sitten pitää omanani ja lihoista sain kilohinnan. Varmaan en saanut paljon mutta kumminkin koska se oli minun.

Kissa  Pepin menettäminen oli vaikea minulle. Aina oli halunnut saada edes jonkun. Sitten pyysin saada ottaa kissan. En saanut lupaa äidiltä mutta kun koulukaverin kotona sitten kerran oli pentuja niin ajattelin että jos otan ja panen sisälle niin asia on sillä selvä. Kaveri tuli pennun kanssa ja minä keittiön ovenraosta panin pennun sisälle. Tiesin että äiti oli siellä. Hetkessä tuli äiti ulko-ovelle ja heitti pennun ulos. Minulla oli kauhea hätä että jos se ei löydä kotia kun matkaa oli kai 2-3 sataa metriä ja pentu pieni. Olo oli kurja mutta seuraavana päivänä sain tietää että oli löytänyt kotia.

  Jatkossa tietysti halusin kissan kuitenkin ja kun sitten viimein Kyrölle tuli pentuja niin sain viimein luvan ottaa. Se oli aivan ihana. Muistan kuinka me Lenan kanssa pettasimme sille sängyn kenkälaatikosta, koska en saanut ottaa sitä sänkyyn. Siihen laatikkoon laitettiin jotain patjaksi ja sitten tyyny kai myös sekä peitto. Illalla kun panimme nukkumaan laitoimme kissan sinne ja peiton päälle. Sitten jouduimme monta kertaa panemaan sen sinne ja sanomaan että täytyy nukkua. Muistaakseni tuli äiti sinne yöllä kun olimme jälleen nukuttamassa sitä ja määräsi meidät omiin sänkyihimme. Oli todella vaikea jättää pentu hoitamatta ja ehkä myös paleltumaan ilman peittoa. Helpotukseksemme se oli ihan pirteä ja iloinen aamulla eikä ollut moksiskaan yöstänsä.

 Aikaa kului ja kissa sai olla ulkona miten halusi. Illalla kävin ulko-ovella kutsumassa sen sisälle jos ei muuten tullut.

 Aamuisin sinä kesänä hain maidon naapurista joskus jo viiden aikaan, mutta silloin sain odottaa kun lypsy oli vielä kesken. Oli tärkeä asia että kissa sai tuoretta lämmintä maitoa aamulla. Kerran näin ikkunasta kuin kissa oli matalana heinikossa ja naaki pikkulintua. Hyvin varoen liikkui yksi tassu kerrallaan ja pääsi aika lähelle mutta ei onneksi onnistunut aikeissaan.

  En muista kauanko montako vuotta kissa oli minulla mutta muistan sitten kun seisoin ovenraossa ja sanoin kis kis, mutta se ei tullut, kunnes minulle tuli komennus sänkyyn. Sitä jatkui pari viikkoa eikä se tullut sisälle. Kuulin vain että Haapean pojilla oli pienoiskivääri jolla he jahtasivat kissoja ja varmaan muutakin. Monta kissaa oli hävinnyt sinä syksynä. Itse vain en tiedä kävikö minun kissalle niin vai ei mutta jäin kissatta. 

Lääkäri ja sairaala  Äiti tilasi lääkärin kotikäynnille kun minulla oli kai korvavaikeuksia tai sitten se revehtymä vaivasi.. Minulla on hieman epämääräinen muisto siitä.

 Keerran äiti vei  minut lääkärille. Hammasvaikeus. Se tutkittiin ja sitten lääkäri sanoi että täytyy nukuttaa. Niin tehtiin ja kai hän veti pois jonkin maitohampaan. Kun heräsin ja nousin seisomaan niin vilisi lämpöpattereita silmissä. Se oli sellainen silmänräpäys nukutus. Siihen aikaan ei ollut hammaslääkäriä Muoniossa.

 Toisen kerran kun äiti vei minut lääkärille jouduin jäämään sairaalaan. Äiti lähti kotia mutta lupasi tulla katsomaan. En muista epäiltiinkö umpisuolivaivoja vai mitä mutta jouduin lastenosastolle. Siellä oli yksi ihan pieni poika joka oli hyvin huonossa kunnossa. Sain sänkyni viereen potan ja muuten käskyn olla sängyssä. Ikävä aika eikä äitiä kuulunut eikä näkynyt. Olin siellä muutaman päivän. Sitten viimein tuli äiti ja sain lähteä kotia. Kun kysyin miksi hän ei tullut käymään niin sain tietää että kun oli lastenosastolla niin hän ei ollut saanut lupaa tulla. Se oli stiä maailman aikaa.

 Hammaslääkäri Muonioon tuli kiertävä hammaslääkäri. Hänellä mukana tuoli aikuiskoolle sopiva. Me koululaiset olimme liian lyhyitä siihen joten hän otti sopivan monta tietosanakirjaa ja pani tuolille. Siinä sai sitten istua kun hän pojettavalla porakoneella porasi. Sitten kun olin yhteiskoulussa muutti Muonoon sellainen hammaslääkäri jolla oli sähköllä käyvä kone. Hänen miehensä oli opettaja

  Hiekkaranta Niemenpäässä oli sanoin kuvaamattoma hiekkaranta jota kaikki lapset ja aikuisetkin käyttivät hyväkseen. Siellä minäkin opin nopeasti uimaan. Siellä oli vain hiekkaa ja sitten lisäksi yksi kivi jota me kutsuimme uimakiveksi. Tulvan aikana se oli kauempana rannasta ja sitten hieman lähempänä kesällä, mutta sinne oli uintimatka. Kun pääsi sinne saattoi nousta kivelle istumaan. Ainakin 4-5 meitä mahtui yhtäaikaa pyllylleen.

Jostain syystä "tai ilmaston muutoksien takia" oli tämä kivi melkein kuivalla maalla kun sitten aikuisena kävin sitä katsomassa omien lasteni ollessa aika pieniä. Niin se maailma muuttuu.

 Lena ja ranne Kaiken avun mukaanoton ja hengenpelastuksen ja varmaan paljon muuta teit hyväkseni vaikka minä muistan vain kerran auttaneeni sinua kun kaaduit lustinradalla ja loukkasit pahoin ranteesi. Silloin autoin luistimet jaloistasi ja panin kengät tilalle. Sen jälkeen lykkäsin sinut potkurilla kotia. Ranteesi joutui sen jäkeen kipsiin muutamksi viikoksi.

 Tukkapölly Rakkautemme toisiimme esiintyi todella aina välillä kunnollisena tukkapöllynä, mutta jos joku yritti meitä erottaa sellaisesa tilanteessa niin me olimme yhdessä sitä eottajaa vastaan.

 Kun aikuisena olen sattunut katsomaan peiliin olen aina tuntenut kiitollisuutta lapsuuttani kohtaan kun tiedän että ei kukaan eikä koskaan voi minua enää tukistaa sillä tavoin. Hih hii!

 Lumiaita  Niemenpäässä ´oli talvella lumiaita tien vieressä ja sen päällä oli mukava harjoitella tasapainossa kävelyä koska ei käynyt mitenkään jos sattui tipahtamaan. Lunta oli aina paljon. Kerran kuitenkin onnistuin tipahtamaan niin että lipsahti jalat yksi kummallekin puolelle. Sinä päivänä en sen enempää tuntenut tarvitsevani tasapainoilua.

Teltta Lenalla ja minulla oli yhteinen kahden hengen teltta. Sen me aina joskus panimme pystyyn pihalle ja sitten siellä vietimme leirielämää.

 Pallastunturi Teini-iässsä kävimme useasti Pallaksella mäenlasku iloissa. Sillä kiikuttiin tunturia ylös ja sitten laskettiin huimaa vauhtia alas. Olin kai vähän toisella kymmenellä kun sinne tuli hissi. Sitä varten sai vuokrata päiväksi vyön jossa oli narunpätkä ja sen päässä putken kappale mihin oli laitettu kolo. Kun tuli hissimäelle sai ottaa maassa makaavasta paksusta vaijerista kiinni ja nostaa sen ylös. Sitten se putkenpätkän kolo siihen vaijeriin. kun se vaijeri koko ajan liukui ylös ja alas ympyränä niin se putkenpätkä juuttui siihen ja veti hiihtäjän ylös. Oli eri raskasta olla ensimmäisenä aamulla siinä kun se makasi maassa se vaijeri. Sitten kun oli paljon väkeä niin oli helppo.

Uinti Lukemattomat olivat myös uintikerrat sekä luvlliset että luvattomat. Kuten se syksy kun kävimme uimassa joka aamu ennen kouluun menoa. Se viimeinen aamu oli sitten 1.10 jolloin jouduimme polkemaan jään rikki rannalla että pääsimme syvemmällle missä voimme uida. Niinä aamuina meitä oli siellä monta Niemenpään lasta.

Uimataito ja voimat karvoivat.  Sitten kun kerran tuli uimakoulu Muonioon niin uitiin maisterin merkki. Merkin suoritusta varten piti jaksaa uida  yksi kilometri. Sukeltaa piti mutta en muista syvyyttä. Oli vielä muutakin mutta mitä. Ainoa mitä ei voitu tehdä oli hyppy määräkorkeudelta veteen. Ei ollut missään hyppytelineitä. Tarkoitus oli että olisimme hypänneet Ylimuonion sillalta mutta kun tutkittiin syvyys siellä niin se ei ollut riittävä joten eivät uskaltaneet antaa meidän sitä tehdä. Merkin saimme joka tapauksessa. 

Onkireissut Yhteisiä onkireissunjakin teimme monta yhdessä kesän kuluessa. Mutta mitä vanhemmiksi tulimme sitä useammin sain kalastaa yksin, paitsi sinä kesänä kun Aslak oli kihloissa. Sen kesän ajan kävimme hän ja minä joka mahdollisena iltana kalassa. Äiti vain sanoi että meidän pitää ne perkata itse joten päätimme etukäteen montako otamme. Ne jotka tuli savustamista varten oli helppo perata kun otettiin vain suolet pois mutta ne muut piti suomustaa. Aslak teki savustamon vanhasta puunelikosta. Hyvin pienellä tulella esim kävyillä se toimi hyvin ja nelikko kesti koko kesän. 

 Kerran lähdimme Lena ja minä onkimaan. Vene vesille ja minä istuin soutamaan. Vähän matkan päässä Lena huomasi että emme olleet panneet tulppaa paikoilleen joten vene otti vettä. Tulppa ei ollut ulottuvilla joten Lena sai pitää kättään siinä reiän päällä ja minä soudin takaisin rantaan. Siellä sitten näimme kun tulppa kellui toisella laidalla. Vesi äyskäröitiin pois ja sitten teimme uuden yrityksen, joka onnistui paljon paremmin.     

 Kastemadot  Meillä oli kastematoja perunamaalla. Kellään muulla ei Muoniossa ollut. Aslak myi niitä aluksi ehkä Erik myös mutta en tiedä varmaa. Sitten Aslák antoi sen yrityksen Lenalle ja minulle. Myimme ensin pieniä matoja puolella hintaa kunnes velipoika valisti meitä että niistä kasvaa ne isot joten on hullua myydä niitä halvemmalla. Sen jälkeen oli sama hinta joka madolla.

  Hiihtokilpailut  Joskus kymmenvuotisena järjestin hiihtokilpailut. Vanhin veljeni oli erittäin kiinnostunut urheilusta ja harrasti kovasti hiihtoa juoksua jne. Hän lupasi järjestää tuomarin ja olla itse myös aikaa ottamassa. Hän sai urheilukaverinsa mukaan. Itse sain koulukaverin mukaani ja kävimme taloissa listan kanssa kiertämässä että saatiin palkinnonostorahoja. Yhdessä paikassa oli mies myös kotona ja piti meille puheen kuinka ennen oli voitu hiihtää kerjäämäättä palkintoja. Hänen vaimonsa yritti toppuutella häntä mutta ei pystynyt. Me joka tapauksessa jatkoimme listan kanssa matkaa ja saimme kokoon riittävästi ihan mukiinmeneville palkinnoille. Sitten viimein tuli kilpailupäivä ja kaikki luisti ihan mukavasti. Mikäs oli mennessä kun oli kaksi 19vuotiasta johtamssa ja velipioka oli vielä auttanut minua ladun teossa myös. Minäkin hiihdin vaikka ei suksien liikuttelu käyttänyt kaksisesti, Se ei minua häirinnyt. Muistan siihen aikaan kuinka kävin aina välillä hiihtämässä ja sitten ryntäsin sisälle ja avasin radion. Kuuntelin mitä kuuntelin mutta tein sen siksi kun isovelikin teki niin.

Kauppa  Kauppaakin pidin ainakin yhden kesän aikana. Olin erittäin kiinnostunut liikeyrityksistä. Meillä oli ulkohuone, mutta sitä ei koskaan käytetty kun sisällä oli vessa. Sain siis ulkosellaisen kaupaksi järjestää. Se istumataso oli kaupan tiski. Sain yhden koulukaverin, naapurista, kaveriksi. Ostimme lähikaupasta esim. lakuja (lakritsapötkyjä) jotka maksoivat 5 penniä kpl. Ne myytiin 6 tai 7 pennillä ja kaikki muukin mitä ostimme myimme hieman kalliimmalla. Saimme myytyä niin että olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Ostajat olivat enimmäkseen naapuriston lapset sekä kauempaa tulleet leikkikaverit. Myynti tapahtui illalla kun kaupat olivat jo kiinni. Siis koska ostomahdollisuus oli niin ostivat enkä muista että kukaan olisi moittinut hintaa. Kaikkihan tietysti tiesivät mitä ne vastaavasti kaupassa olisivat maksaneet.

 Onnettomuus  Sitten kerran sattui ikävä onnettomuus. Joku lapsi tuli juosten meille ja kysyi Aslakkia. Kertoi että yksi viisi vuotias oli pudonnut veteen. Aslak juoksi alas siellä oli naapurin tyttö joka oli työntämässä venettä veteen. Minäkin ehdin rannalle juuri kun he työnsivät sen yhdessä soutivat luultavalle paikalle ja sitten sukelsivat siitä kumpikin. Muutaman yrityksen jälkeen Aslak pääsi pohjaan asti ja sai pojan ylös. Väkeä oli kertynyt jo aika monta rannalle. Jo veneessä aloittivat tekohengityksen annon. Rannalle tultuaan nostivat hänet maalle ja jatkoivat tekohengityksen antamista. Sitten saapui lääkäri paikalle ja yritti myös. Pojan äiti ehti tulla sinne myös monen km päästä. Lääkäri ja hoitaja ottivat pojan autoonsa. Hänet vietiin sairaalaan. Jos muistan oikein niin äitiparka sai jo siellä rannalla tietää että poika ei selvinnyt. Jälkeenpäin kuultiin että tämä ja toinen samanikäinen olivat tehneet lautan ja seilasivat sillä. Kun olivat vähän matkaa kelluneet niin toinen oli hypännyt pois, ja tämä toinen oli antanut virran kuljettaa häntä kauemmaksi. Sitten viimein hänkin oli hypännyt mutta siinä jo olikin viiden metrin syvyydessä uimataidottomana hänen mahdoton selviytyä.

Tämän jälkeen oli uimarannalla pari päivää hyvin hiljaista.

Viikate   Ollessani 13 tuli naapurin isäntä kerran meille kun olin isän kanssa ulkona. Hänellä oli mukanaan viikate jonka hän antoi minulle. Olin niin erittäin täynnä iloa ja hyvänolon tunnetta että sitä ei monikaan voi uskoa. Se viikate sai sitten tulla tänne asumaan kun äiti muutti ylös isän luo.

 Rastsastus  Saman naapurin hevosella saimme Lenan kanssa ratsastaa pellolta tallille. Lena istui edessä suitset kädessä ja minä takana. Sitten yhtäkkiä hevonen astui johonkin kuoppaan että jalka notkahti. Siitä kumminkiin selvittiin vain säikähdyksellä. Siis minä säikähdin en tiedä sisaresta.

 Kaverit  Tosin olimme muuttaneet karistamolta mutta emme toki unohtaneet kavereita sen takia vaan pidimme yhteyttä hyvin paljon. Kerran käydessäni yhden kaverin luona hän näytti isänsä ostaman uuden moottorisahan minulle. Hän näytti miten se käynnistetään ma miten sillä sahataan. Sitten sain kokeilla. Tuntui aika isollta asialta että minä sitten olin ensimmäinen meidän perheessä joka oli sahannut moottorisahalla. Positiivisiä tapahtumia oli aina silloin tällöin kun ei mennyt kotiin kysymään lupaa etukäteen. Silloin ei myöskään tarvinnut mitään korvan suojuksia.

 Tämän saman kaverin enolla oli moottoripyörä joka ei käynnistynyt. Hän sanoi meille että saamme ajaa sillä vuoden jos saamme sen käyntii. Olin 13 ja kaverini hieman nuorempi. Emme saaneet sitä käynttiin monien yritysten jälkeenkään. Ehdotin että pyydämme Aslakin avuksi. Niin teimme. Hän tuli sitten ja värkkäsi sen kanssa aikansa. Sitten hän katsoi ympärilleen ja kysyi Ekalta oliko heidän vanha kuorma-auto käytössä. Kun sai tietää että ei ollut kysyi voisiko hän ottaa siitä spolen (en muista mitä se on suomeksi mutta liittyy sytytykseen). Hän sai ottaa sen ja pani sen moottoripyörän runkoon kiinni ja yhdisti johtoja. Voi sitä riemua kun se sitten oli ajokuntoinen moottoripyörä. Haittapuoli oli se että lataus ei sujunut mutta saatoimma ajaa niin kauan kuin akku tyhjeni. Tyhjä akku vietiin huoltoasemalle ja siellä se ladattiin ja uusi ajokausi aukeni jälleen. Moottoripyörä oli muistaakseni se niin sanottu kevyt sellainen. Siihen tarvitsi olla ikää vähintään se 16v sekä harjoittelukortti, mutta hyvin käytti ajaminen ilman niitäkin ominaisuuksia. Ekan eno olisi sitten saanut myytyä tämän ihanuuden aika nopeasti mutta kun oli luvannut meille vuoden niin piti lupauksensa. Siitä hänelle kiitos.

Siskon tykönä kävin aika useasti. Kerran kun menin hän näytti kuinka hän oli laittanut hyvät olot hiiren äidittömäksi jääneille lapsille..Hänellä oli ne pienessä häkissä ulkona. Niitä oli kai neljä viis kpl. En muista niistä muuta.

Mopo  Ensimmäisen mopon ostin ollessani 14v. Silloinkin oli 15v raja ennenkuin sai ajaa mutta kun ajoi yksityisillä teillä niin ei ollut oikeastaan mitään vaaraa että lentävät olisivat pysäyttäneet.

 Erik ja moottoripyörä  Muistaakseni olin teini-iässä ehkä siinä 14 vuotta vanha kun vanhin veljeni otti minut mukaansa ajelulle moottoripyörällä. Oli ihanaa. Tosin emme ehtineet niin kovin kauas kun lentävät pysäyttivät meidät. Kysyttiin ikääni silleen että aliarvioitiin ikäni joten sanoin oikean luvun reippaasti. Välipoika sanoi että on paras minun lähteä takaisin kotiin. Minä lähdin ja hän sitten tuli vähän myöhemmin, kysyi että miksi sanoin ikäni, jos siis en olisi sanonut niin hän ei olisi saanut sakkoja. Enhän minä sitä tiennyt. Ei varmaan tuntunut hänestä mukavalta mutta ei syytellyt minua.

 Harjoittelukortti  Kun olin 16v niin hankin harjoittelukortin velipojan moottoripyörää varten, Jaava 125 ja sillä sain ajaa siihen asti että hän sai sille ostajan. Itse hän ajoi raskaan sarjan 350 moottoripyörällä, mutta en muista merkkiä.

 Pikipurukumi  Kouluaikana muistan kun rakennettiin taoa keskellä kylää. Siihen aikaan oli tapana levittää pikeä katolle. Luulen että sen päälle pantiin senttaliini mutta varma en ole.. Piki oli isossa tynnyrissä ja sen alla tuli. Kun siitä käveli ohi iltapäisällä oli se useasti vain lämmin joten siitä voi vähän ottaa ja pistää suuhun kun ei kukaan ollut näkemässä. Sitä saattoi pureskella kauan ja oli ihan kivan makuinen. Meitä oli useampia jotka ottivat siitä tynnyristä makupalan, silloin tällöin.

 Kirkontorni  Kerrain saimme (meitä oli useampia) olla mukana kun Matti soitti kirkonkelloja. Loppumatkaa torniin kiikuttiin avonaista melkein pystysuoraa rappua ilman kaidetta ja niin otliin kellojen luona.Matti alkoi vetää kellon köydestä ja torni alkoi huojua. Tavallista lattiaa siellä ei ollut mutta oli parrut joiden alla oli laudoitus. Muistan kuinka peloissani panin maata ydhen parrun päälle ja pidin siitä kiinni. Kaikkite toiset seisoitte aivan rauhassa. Olen iloinen tästä muistosta vaikka silloin olin peloissani.

 Variksen poikaset  Aslakilla oli yhtenä kesänä variksenpoikasia häkissä ulkona. Sitten hän syötti niitä liian paljon joten ne kuolivat.

 Kettujono  Kerran muistaakseni Aslak näki joella talvella kettuja ja niin me ainakin äiti minä hänen kanssaan katsottiin niitä aika kauan. Kävelivät jonossa kun lunta oli aika paljon joten matka sujui hitaanlaisesti.

 Bränna bensin  Sain tietää kuinka mukava oli kaataa bensiiniä maahan ja sitten panna se palamaan. Se vaikutti niin ääreest viehättävältä että oli pakko kokeilla. Kävin ostamassa neljän litran galloonan täyteen mopoa varten ja siitä sitten ropsautin kotona pihalle hietikolle. Paikan valitsin niin että oli olemattoman pieni mahdollisuus äidin sitä huomaavan. Tulitikun nakkasin siihen palavana ja hetkessä oli tuli koko sen bensaläiskän päällä. Se paloi ihanasti ja värikkäästi. Sitäpaitsi kauan. Säälitti ihan että ei voinut äidille näyttää. Äitihän oli ihan äärettömän pelokas tulta kohtaan kun oli koti palanut kolme kertaa. Se kolmas kerta oli sodan aikana kun saksalaiset poottivat suurin piirtein kaikki talot Muoniossa. Vain neljä taloa jäi. Kirkko jäi myös. En tiedä oliko se neljäs vai jäikö neljä plus kirkko. Joka tapauksessa jäi äidiltä tämä ihanuus näkemättä.

 Kaupassa käynti   Kouluaikana saimme käydä ostoksilla kotimatkalla. Äiti kirjoitti ostoslistan mukaan ja kaupassa sitten kirjoitettiin ostot vastakirjaan joten rahaa ei tavinnut olla mukana. Muistan monta kertaa kun seisoin tiskin vieressä odottamassa vuoroa ja myyjät palvelivat kaikki aikuiset ensin ja sitten vasta katsoivat alaspäin ja niin oli viimeinkin vuoroni. Viimein kyllästyin niin että kieltäydyin kokonaan, joten äisi alkoi soittaa kauppaan ja ne pakkasivat tavarat valmiiksi niin että kun menin sinne niin heti sanoivat että siinä oven vieressä on paketti. Sen jälkeen ei tarvinnut tuntia odottaa vuoroaan.

 Kerran kun vielä odotin vuoroani sinne tuli yksi nainen ja halusi ostaa litran vispikermaa. Siihen aikaan ostettiin maito ja kerma omiin astioihin. Hän sanoi että hänestä ei mikään niin hyvin auttanut törstiin kuin vispikerma. Minä sain tavarani samoihin aikoihin joten hidastelin joten näin kun hän otti litransa ja joi sen kaikki. En vain muista ostiko hän lisää vai ei.

 Kaupassa oli kaikki tavarat tiskin takana siis mitään ei voinut itse käsitellä. Jos osti kahvia esim. niin sen voi pyytää jauhettuna ja sanoa haluaako karkeana vai hienona tai sitten ostaa sen papuina ja jauhaa itse kotona. Jauhlihan sai sanoa mistä palasesta sen jauhettavaksi. Hinta tuli sen mukaan mitä oli pyytänyt. Kalaa en muista että koskaan olisi ollut myytävänä. Voita ostettiin myös painon mukaan. Silloin ensin voipaperi vaalle ja siihen voita kunnes oli sopiva paino. Sitten se voipaperikäärö sai vielä toisen paperin päällensä. Samalla lailla pakattiin kaikki irtotavara kuten suolakurkku juusto margariini jne. Jauhot pääsivät kotia paperipussissa. Hedelmiä ei siihen aikaan ollut. Mutta muistan kuinka isä kävi joulun alla Ruotsin puoleea Göten kaupassa ja osti laatikollisen omenia. Luulen että oli 10kg laatikko.

Siihen aikaan ei muovia vielä ollut olemassakaan.

 Painonnosto  Erikillä oli painonnostovehkeet siinä varastorakennuksessa ennenkuin se purettiin. Siellä hänellä oli useasti kavereita nostamassa myös. Sitten hän otti ja pani ne kylmälle vintille. Minä sain nostella siellä mutta hän vaati että minuna piti nostella sitä tyhjää tankoa ensin määräkerrat että lihakset lämpenee. Tein sen kyllä mutta se oli minusta tyhjää ajan hukkaa. Muistan yhteiskoulussa oli pojilla nostotanko aulassa, joten otin sen ja nostin ylös yhtä suoraa. Tämän näki Tytti (voimistelun opettaja) ja kertoi sitten rehtorille (hänen miehelleen) joka just tuli aulaan. Minusta Tytti oli positiivinen mutta Aapo Matti oli täydellinen vastakohta. Ei kai ollut mukava kuulla että tyttö oli nostanut helposti sen mitä kaikki pojat eivät jaksaneet. Tangossa oli silloin 29,5kg. Olin muistaakseni 14v silloin.

 Sisilisko  Metsän istutuksessa tai kylvössä muistan kun kerran istuin kaatuneen puun päällä. Istuin juuren vieressä ja näin kun sisilisko käveli siinä ihan vieressä. Otin sen käteeni ja panin sitten sen polveni päälle. Se istui siinä ihan liikkumatta joten nostin sen takaisin maahan. Silloin se muisti että on jalat ja näppärästi kiikkui takaisin polvelleni. Katsoin vähän aikaa ja päätin että on paras panna se kauemmaksi. Panin parin metrin päähän ja se tuli perässäni ja kiikui polvelleni. Sitten se tauko loppui joten jätin sen maahan. Se ei voinut seurata tietenkään mutta olen eri monta kertaa miettinyt mitä sillä oli minulle sanomista. Oliko joku viesti vai ei. Joskus se vaivaa minua vieläkin että jätin sen noin vain..

 Isoäiti karviaismarjat  Aina joskus syksypuoleen tuli Helsingistä isoäidiltä karviaismarjoja. Ihanuuksia. Saimme auttaa niiden pullottamisessa. Kun pullo oli täysi ja korkki päällä niin se hartsattiin. En muista että olisi pantu vettä siihen mukaan tai mitään muutakaan.

 Aslak  Aslak tiesi että äiti pelkää tulipaloa. Hän oli kerran, kun äiti ja ehkä kassanhoitaja istuivat kahvitauolla keittiössä, ottanu sellaisen sienen joka sauvaa kun sitä painaa ja tupsuttanut sillä avaimenreiästä. Siitä hän oli saanut tukkapöllyä.

Aslak hankki ilmakiväärin ja antoi meidän myös sillä ampua. Sitten hän keksi panna pihasaunion kukinnon panokseksi ja ampua esim. meitä takapuoleen. Kävi tietysti vähän kipeää mutta vain ihan vähän. Onnistuin minäkin häntä kerran ampumaan.

Aslak kertoi kuinka hän teki raketteja Uutena Vuotena Kaisun kanssa kun he olivat kihloissa. Hän valmisti ne pannuhuoneessa ja kun kaikki oli valmista niin hän lakaisi lattian ja tyhjensi rikkalapion suoraan pannuun. Sanoi että kuului aikainen poksahdus kun ruuti kohtasi palavan tulen. Ajatukset olivat varmaan muualla juuri sillä kertaa.

 Synttärit  Kun oli syntymäpäivä Lenan niin joulukuusi sai olla siihen asti sisällä. Sitten päivänsankari sai lahjoja. Lisäksi sain minä yhden lahjan myös.

Kun oli minun synttäri niin sain lahjoja ja Lena sai myös yhden lahjan.

 Nuorisopyörä  Pyörällä ajoa harjoittelin myös isän pyörällä. Siinä täytyi pitää ohjaustangosta kiinni siis yltää sen miestenpyörän tangon yli ja sitten saada jalat polkimille tangon alta. Oli siis melkein koko paino toisella puolen pyörää joten tarvitsi olla tasapainotaiteulua. Ensin sai joku pitää hollarista ja kävellä perässä mutta vähitellen se luonnistui itsellä ja niin sitä osattiin pyörällä ajaa. Sitten kun olin toisella kymmenellä sain nuorisopyörän. Se oli jotain aivan uutta ihmettä että saattoi olla pienempi pyörä. Sillä ylsin istuimelta polkemaan. Oli niin äärettömän ihana tunne.

 Hokkarit j a pikaluistimet  Hokkarit sain kun kasvanut pois niistä ensimmäisistä luistimistani ja sitten ostin itse mailan ja pallon lisäksi. Mukava oli hyvä luistella ja pelata. Olin kai jotain 15v kun sain pikaluistimet. Sain ne just ennen kun oli kilpailut koululla. Ehdin harjoitella vain yhden päivän sitä varten. Minun ikäluokassa oli yksi toinen tyttö jolla oli ollut kooko vuoden , jos ei kahta, pikasimet. No sitten tuli minun vuoroni. Luistelin sen mitä ikänä jaksoin. Se toinen luisteli seuraavana. Kyllä tuntui niin somalta sydänalassa kun voitin. Ainoa voitto urheilukilpailuissa. On todella juuttunut muistiin. Tavallisesti olin viimeinen tai viimeisten joukossa kun oli hiihtokilpailut. Hiihtokilpailut olivat pakollisia keskikoulussa.

 Heinän teko Siskon kotona   Sekä Lena että minä olimme Alaniemellä auttamassa heinänteossa. Kerran muistan kun haravoin ojanreunassa niin sieltä pullahti maa-ampiasiparvi naamalleni. Naama paisui varsinkin ylähuuli jossa näkyi ainakin viiden pistoksen jälki. Paisuminen vaikeutti hengitystä koska ylähuuli esti ilman kulkemisen. Onneksi voi hengittää suun kauttakin.

Sitten kun heinä oli kuiva että sen saattoi panna latoon niin minä sain ajaa hevosta ja lastata heinää. Se oli kaikista hauskinta. Muistan kerran kun olin siellä niin aikaisin aamulla että isäntä ei ollut vielä valmis töihin. Hän tuli ulos ja sanoi että minä voin valjastaa hevosen sillä aikaa kun hän laittautuu valmiiksi. No minää valjastin ja toin hevosen ulos. Sitten hän alkoi heinän kaadon.

Köra hö med traktor  Micklinin Veikko osti traktorin. Hän auttoi aina kotonansa heinänteossa ja Anneli tietysti oli siellä myös haravoimassa periä. Minä ajoin ensin traktorilla ja päästin heinät sauran viereen missä miesväki saurasi. Naisväki haravoi traktorin jälkeen loput kun se ei ottanut juuri niin tarkoin. Nautin sydämeni pohjasta

  Tupakka  Oltiin jälleen kerran entiseesä naapurissa (Tuulikki)  luona Me kaksi ja kai Alaneimen tytöt. Siellä oli Tuulikki poikansa  kanssa ulkona. Se äiti poltti tupakkaa klupia. Hän tarjosi meille kaikille ja omalle pojalle myös. Muistaakseni oli nuotio myös palamassa. Muistan vetaisseeni muutaman savun mutta en tykännyt siitä.

  Karamelliä   Äiti teki voista ja sokerista karamelliä siten että sulatti ne ja antois en tulla vaalean ruskeaksi sitten kaatoi sen voipaperin päälle. Kun se oli jäähtynyt siitä tuli kivikovaa hyvyyttä. Kerran kun hän yritti leikata sitä veitsellä (se oli ehtinyt tulla liian kovaksi) veitsi lipsahti ja viilvi haavan peukalon ja etusormen väliin. Tuli sairaalamatka ja saivat neuloa sen haavan.)

Sitten me teimme kaakaosta sokerista ja kermasta mössöä, jota söimme makean tuskassa. Joskus siihen pantiin juuri joku kaurahiutale myös.

 Joulun alla   Sitten äiti kerran pyysi minua ottamaan housut jalasta että saa koitaa kutomustaan jalkaani että tuleeko sopiva isän käsivarren suojaksi. Hän oli tekemässä sitä isälle joululahjaksi. Sitten kun oli muutamia kertoja kokeillut ja aikaa meni niin hän sanoi Lenalle että se oli tullut liian pieni isän käsivartta varten joten hän halusi kokeilla Lenan jalkaan. Minä tietysti ja me molemmat halusimme nähdä sen liian pienen mutta emme saaneet en vain muista miksi mutta syy oli kyllä sen muistan. Kun tuli joulu saimme me molemmat pitkävartiset villasukat. Voi kauhistus kuinka ne kutisivat ja varsinkin se varren yläpää, joko ylettyi ihan ylös asti säärtä, hankasi ihon loistavan punaiseksi. Tietysti ne olivat lämpimät. Isälle äiti teki jälkarättejä flanellikankaasta kerran. Isä käytti niitä mutta muistaaksen sukkia myös. Joululahjat tehttin melkein poikkeuksetta itse. Muistan kuinka me istuimme ruokahuoneessa joulun alla jotain tekemässä ja samalla kuunneltiin Topeliuzen satuja radiosta.

Kun olimme vähän isompia muistan kun istuimme ruokahuoneessa joululahjoen teossa niin isä tuli myös kun oli kotona ja luki meille Frans Hjalmar Nortamon eniten tunnetusta teoksesta, Raumlaissi jaarituksi.

 Vielä kun Erik ja Riitta-Liisa olivat naimisissa muistan yhden joulun alustan kun siellä istuttiin hommissa mutta tuskin kuunneltiin satuja. Radio oli kylläkin auki.

Jouluksi leivottiin aina piparkakkuja. Me saimme auttaa. Sitten kun leivottiin torttuja niin Aslak kauli ja laittoi veitsellä ne vaot. Minä sain panna luumuhilloa ja Lena nipisteli ne kiinni. Sitten äiti leipoi joulutontut jotka saimme syödä joulupäivän aamukaakkaon kanssa. Myös kakkuja oli ja vinoneliöt muistan myös. Kun leipomiset olivaat jäähtyneet niin ne sitä mukaa vietiin isolle vintille säilytykseen ja sieltä sitten haettiin tarpeen mukaan. 

Joulu  En muista että tonttu olisi tuonut aattona lahjaa virkatalolla mutta me saimme Lenan kanssa valita korista jonkun meille osoitetun lahjan aattona päivällä. Sitten saimme aina koristaa joulukuusen. Se tuotiin aattoaamuna sisöeteuseeb sulamaan ja kun oli sula niin se pantiin jalkaan ja sitten koristimme sen. Useasti teimme itse koristeitakin ja panimme ne kynttilänjalat joissa oli nipsú että sai oksaan kiinni.   

Joka joulu meillä kävi joulupukki virkatalolla. Joulupukilla oli päällään isän pukkiturkki ja säpikkääte. Oli niin mukava kun kävi vaikka hyvin tiedettiin kuka se oli. Ensi isä ja sitten varmaan Erik ja hänen jälkeen Aslak. Aslak kävi joskus muuallakin kun oli pyydetty sinne.                 

Aattona syötiin keitettyä kalaa ja riisipuuroa. Kerran olivat isä ja Anneli syömässä ja isä oli saanut mantelin mutta ei sanonut vaan otti hieman lisää ja Anneli oli ottanut pari kertaa lisää sitten ei jaksanut enempää niin isä oli näyttänyt mantelin. Naurua riitti sekä silloin kun kuuli sen että jälkeenkin päin.

Iltasella kun kaikki askareet oli tehty niin kokoonnuttiin olohuoneeseen. Aluksi laulettiin enkeli taivaan ja sen jälkeen isä tai äiti luki jouluevankeliumin. Sitten tuli joulupukki. Lahjat jaettiin. Kun oli aukaistu pari pakettia niin isä halusi kahvit. Kahvit juotiin ruokahuoneessa. Sen jälkeen takasin olohuoneeseen ja lahjoja aukaisemaan. Laulamista riitti koko illaksi ja valveilla sai olla myöhäiseen.

Joulun pyhien aikana kokoonnuttiin aina illalla olohuoneeseen ja pantiin tulet kynttilöihin. Sitten leikittiin seuraleikkejä  ja hyvin paljon laulettiin.

Joulupäivänä ei saanut mennä minnekään, mutta ei ollut tarvettakaan minulla ainakaan. Oli nautinto viettää joulua.

 Isovintti   Siellä säilytettiin myös Hussolta (joka joulu) saatu poron paisti. Sitten siitä jäätyneestä isä tai pojat veistivät ohuita suikaleita käristykseen  Myös pyykkiä kuivatettiin siellä osittain.

 Valaan liha   Kerran kun isä tuli Norjan reissulta niin hänellä oli mukanaan valaan lihapala suuri sellainen. Se oli muistaakseni 5kg suorakaiteen muotoinen pala. Siitä tehtiin myös käristystä joka maistui melkein justiinsa kuin poronkäristys. Kerran kun oli Kaisu käymässä niin siitä laitettiin. Kukaan ei puhunut mitään valaskaloista. Kaisu kehui sitä hyväksi ja otti lisää myös kerran pari. Sitten kun hän sai tietää että se oli valaan lihaa niin se kerrassa menetti hyvän makunsa. Sitä ei Kaisu aikonut sen useampaa kertaa.

 Äiti    Äiti todella pelkäsi tulta ja tulipalon uhkaa. Kerran hän huomasi että tuli savua keittiöön hellan vierestä. Sanoi isälle mutta kun ei mitään näkynyt niin isä ei ottanu todesta. Minä näin sen kerran ja sitten viimein sitä tuli niin paljon juuri kun isä oli kotona että hänkin näki sen. Sitten tuli tutkimus heti. Siellä oli joku reikä, ajanhampaan syömä, joka muurattiin kiinni ja sitten se taas toimi kuten pitikin.

 Kalastus  Isä kävi meidän kanssa onkimassa kun olimme liian pieniä veneen käyttäjiä. Siteten kun jaksoimme pukata veneen veteen ja hilata takaisin maalle olimme useimmiten vain me kaksi tai Aslak kolmantena.

Syypuolella isä aina kävi Lätäsenolla kalassa. Kun se aika läheni niin vene otettiin pihalle ja tevattiin. Hän otti aina veneen mukaan muuten olisi voinut vain onkivapaa käyttää. Tämä ei tuntunut minusta mukavalta vaikka ymmärsin hyvin mutta me jäimme ilman venettä kokonaiseksi viikoksi.

Muistan kerran kun isä tuli kalareissulta, oli kai ollut Lätäsenolla koska oli syksy, hänellä oli täysi nelikollinen suolattuja valtavan isoja särkiä. Muistaakseni toisessa oli muita kaloja. Ei aina voi saalista valita. Aiti teki aina välillä kalakukkoa ja siihen hän pani särkiä. Niitähän sai aina liannokaltakin. Siinä kalakukossa ei yhtään muuttunut maku oli särki siellä tai ei. Kai niitä isän pyytämiä käytettiin hieman vähemmän sinä talvena kuin tavallisesti koska ne alkoivat tuoksua. Viimein ne loput annettiin Alaniemelle koska he pitivät niitä hyvän makuisina kun olivat alkaneet tai käymään.

Ollessani yhteiskoulussa minulla oli yhden talven aikana mateenkoukku pyydössä kaiken aikaa (mutta tuskin koko talvea). Kävin aamulla ennen kouluun lähtöä kokemassa sen ja kun oli made niin vein sen äidille, enkä tarvinnut perkata kun oli kouluun lähtö. Muistan kerran kun sain ison sellaisen kai noin puolitoista kiloisen. Menin kouluun ja kun tulin takaisin sain kuulla kertomuksen kuinka isä oli rynnännyt kotipuolelle kuulleessaan äidin kauhistuneen huudon. Tämän huudon oli made aiheuttanut kun äiti oli alkanut perkkaamaan ja painanut puukolla suomustaessaan niin made oli liikahtanut. Hauskaa oli toisilla ollut.

Syksyisin kun jää alkoi kantamaan mutta oli hyvin ohuet ja läpinäkyvä. Kävin kirveen kanssa kalassa ja yritin kolkata. Kerran pääsin ihan lähelle yhtä haukea mutta se oli liian nopea. En kertaakaan saanut muuta kuin muistoja.

Kerran oli pari mietä kauppaamassa yhtä fanerista tehtyä venettä. Sen saattoi koota ja panna kasaan . Siinä oli kaksi istuinta joiden avulla laidat sai pysymään ylhäällä ja sitten kevyet airot. Saumat oli kai pressukangasta mutta eivät päästäneet pisaraakaan vettä sisään. Siellä joessa he näyttivät kuinka kolme miestä saattoi seisoa siinä ja se pysyi pinnalla. Isä osti sen. Se ooli hyvin kevyt ja helppo käyttöinen. Sen nimi oli lutikka kun se meni niin littiin.

Olin kerran taas Liannokalla kalassa. Yhtäkkiä huomasin että oli tukkia tulossa valtavasti. Onkivapa hyppäsi veneeseen ja aloin soutaa mutta en ehtinyt edes lähelle rantaa. Mietin vähän aikaa mutta päätin että on pakko päästä tukkien seasta pois koska niitä saattoi tulla monta tuntia. Yhdessä paikkaa oli tukkia vieri vieressä rannalle asti joten nourin varoen veneestä ja kävelin tukkien päällä vetäen lutikkaa perässäni. Tukit kyllä menivät virran mukana mutta pysyivät sen verran yhdessä että pääsin rannalle.

Kerran isällä ja Erikillä oli verkko jään alla. Olin mukana kun he kokivat sen. Siinä oli yksi siika ja jotain muuta kans. Isä hämmästyi. Hän ei koskaan ollut saanut siikaa siinä.

Koskella kävin kalastamassa harrilaudalla. Oli niin mukava tulla kotia harrikalan kanssa.

Kerran pääsin Kangosjärven Matin ja Ekan kanssa koskelle myöhään illalla. Matti ehdotti että kalat pannaan yhteen ja sitten jaetaan kolmeen kasaan ja arvotaan. Niin tehtiin ja saalis oli todella hyvä. Arvonnassa sain sen kasan missä oli suurin harri. Olin tietysti onnellinen mutta kotona äiti meinasi että minun ei olisi pitänyt ottaa sitä. En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä.

Kerran kun virvelillä kalastin maalta, mutta Liannokkaa päin, sain suurimman säynävän mitä olin koskaan saanut. Se painoi kaksi kiloa.

Silloin kun oli kissa niin kalastin maalta uimaranna vierestä ja sain särkiä. Kissa söi niitä miellään.

Särkeähän ei pidetty arvossa. Sitten kun Riitta-Liisa tuli meille niin hän kertoi että siellä etelässsä Pihkoossa kävi kala-auto myymässä ja kuulutti että on tuoretta särkeä myytävänä. Eihän särjessä vikaa ole maussa mutta valtava ruotokasa.

Meillä ei ollut sadevaatteita mutta isällä oli öljytakki. Sitä sain lainata kalareissuille kun hän ei sitä tarvinnut. Sitten kun tuli mahdollista ostaa sadetakki niin hän osti ja sitten saimme me käyttää öljytakkia kuka tarvitsi.

Kun isä osti perämoottorin niin tuli mahdolliseksi käydä Utkujoella kalassa myös. Useasti kävin siellä kun saalis oli parempi niillä reissuilla. Ensimmäisen kesän moottori toimi kuten pitikin koko ajan, mutta talven jälkeen se ei lähtenyt käyntiin. Se jätettiin huoltoasemalle korjattavaksi. Tuntui niin surkealta kun pelkäsin että jäämme moottoritta mutta se kuntoutu. Siinä oli kannun renkaat kuivuneet ja tarttuneet kiinni. Sen jälkeen osattiin antaa sille öljyryyppy joka syksynä.

 Leikkiminen ulkona Niemenpäässä oli paljon leikkikavereita. Pelattiin purkkia, pesäpalloa, polttopalloa esim. Sitten oli mukava piirtää hiekalle ympyrä ja sitten vuorotellen heitettiin siihen puukko ja sen mukaan vedettiin osa siitä ympyrästä omaksi maaksi. Sitten hypättiin ruutua. Heitettiin tikkaa.''

Postimerkit  Isä oli kerännyt postimerkkejä pienestä asti ja niin sitten mekin Lenan kanssa tehtiin. Lenalta tosin taisi jäädä se homma aika lyhyeksi mutta minä jatkoin vuodesta toiseen, mutta jäis sitten minultakin se pois kun tulin aikuiseksi. Tosin on kaikki säilössä vielä tänäkin päivänä.

Käpyjen poiminta  Olin mukana kun isä kävi virkamatkalla yhdellä hakkuulla. Siellä minä keräsin käpyjä sillä aikaa kun isä hoiti virkaansa. Sitten sain jättää käpysäkin autoon koska autonkuljettaja oli se joka otti vastaan kävyt kerääjiltä ja punnitsi ne. Sain sitten lapun niistä jonka lunastin konttorissa kassanhoitajalta.

 Polttotyö  Kerran isä järjesti minulle työn. Oli jossain alhaallapäin aika kaukana meiltä purettu kämppä. Siis hoitoalueen kämppä  ja jätteet ja roskat piti polttaa pois.Sain yhden kaverin mukaan ja pääsimme isän mukana sinne ja linja-autossa takaisin. Siellä teimme useampia nuotioita isoja joihin raahasimme poltettavaa. Siinä meni joku päivä mutta saimme hyvän hyväksymisen isältä ja tietysti palkan myös.

 Metsänkylvö ja istutus  Ensin oli Lena metsänkylvössä. Minä en päässyt vaikka niin ääreesti halutti ikää ei ollut tarpeeksi. Jos muistan oikein niin jo seuraavana vuonna sain minäkin olla, tai sitten kahta vuotta myöhemmin. Oli sellainen vasittu hakka missä oli siemenille lokero että saivat olla omassa rauhassa. Sillä hakattiin ensin maa sopivaksi ja sitten painettiin nappia niin muutama siemen tipahti maahan ja siihen ne sitteen jalalla poljettiin tiukkaan kiinni.Jossain kämpässä tai omassa teltassa asuttiin ja viikon loppuna käytiin kotona.

Kun olin toista vuotta kylvössä niin Huotari antoi minun valita ketkä sinne pääsivät. Seuraavana vuonna sain saman tehtävän mutta hän sanoi mikä on alhaisin ikä jonka saan ottaa.

Aikaa myöten kylvöt loppui ja sitten oli ainoastaan istutusta. Taimet oli jossain märässä paikassa juuret sammalien alla että pysyvät kosteina. Aamulla siinä saatiin määrän verran sellaiseen peltikoriin. Juuret keskelle päin kummaltakin suunnalta ja latvat ulospäin. Päät ja päällystä olivat auki ja keskellä kahvä mistä sitä kannettiin. Siihen keskelle juurien päälle piti panna sammalta myös kosteutta varten.

Muistan kerran kun tulin kämpälle niin toiset kertoivat poikien ottaneen kiinni kyykäärmeen ja sitten kaminan päällyslevy oli kuumunut punaiseksi he olivat nakanneet kyyn siihen. Olin iloinen että en ollut sitä näkemässä.

Toisen kerran kun lähdettiin kotia niin minä kuljin yksin. Jonkin matkan päässä kuulin kamalaa huutoa joka kumminkin hiljeni. Yhdessä paikkaa polku teki mutkan ja juuri sen mutkan kohdalla olivat pojat panneet kyyn haarapiikkiin niin että se kiemurteli juuri pääni korkeudella polun vieressä. Arvasin että huuto oli jotenkin liittynyt kyyn kärsimyksiin. No enhän minäkään sitä isti uskaltanut päästää.

Viimeisen tai kaksi viimeistä kertaa ollessani istutuksessa Huotari pani minut kulkemaan siellä takana ja valvomaan. En siis istuttanut ollenkaan mutta autoin aina jotain toista taimien kantamisessa istutuspaikalle. Sitten tähän valvojan virkaan vielä liittyi se että sain myrkyttää taimet kaikille istuttajille. Palkka tuli tietysti parempi kuin istutuspalkka.Myrkytys tapahtui niin että latvat kastettiin myrkkyämpärissä ja varottiin että ei pääse juuriin.

 Palovartija Oloksella   Hoitoaluella oli aina palovartia Oloksella joka kiikaroi joka suunnalle ja jos näki savua jossain niin soitti ja hälyytti.-

Anneli oli siinä työssä kai muutaman kesän ja sitten Erik ja hänen jälkeen Aslak. Kun Aslak lopetti niin minä ja muistaakseni Lena myös halusimme sen viran yhdessä  mutta juuri silloin oli joku muoniolainen hoksannut valittaa siitä että isän antaa omille lapsilleen sen työn niin emme saaneet sitä. Isä otti siihen yhden opiskelijatytön Eteläsuomesta. Oikein kiva kaveri. Hän kävi meillä saunassa joka lauantai. Me Lenan kanssa käytiin Oloksella hänen luonaan. Kerran mentiin me kolme yhdessä ja nähtiin kyy luikertelemassa. Palovartija aikoi yrittää ottaa sen kiinni että saa sen tutkimuksiinsa. Hänestä muistaakseni piti tulla eläinlääkäri.

 Laskiainen Laskiaisena kun oltiin hiihtämässä otettiin taskuun laskiaispulla joka sitten syötiin esm Muoniovaaran rinteellä. Se oli sellainen pikkupulla mistä ensin leikattiin päältä kansi pois ja sitten kaivettiin pulla ontoksi. Ne sisälmykset sekoitettiin kotitekoisen mantelimassan kanssa. Sillä sitten täytettiin ne koverretut pullat ja pantiin lakki takaisen päälle. Kotona se sitten syötiin lautaselta kuuman maidon kanssa. Minä söin omani kaakaota juodessa en siis maitolautaselta.

Vappu Vapuksi saimme sellaisen huiskat jotka oli tehty paperisuikaleista oikein ohuista ja monen värisistä. Simaa tehtiin ja rosetteja paistettiin myös.                       

Erik Erikillä oli schäferin pentu jonka nimi oli Mosse. Oli ihanaa kun oli jälleen karvatussi kaverina. Sinä kesänä asuin aitassa ja koira oli useasti luonani siellä. En vain muista kuinka kauan hänellä oli Mosse mutta minulla ei ole yhtään mitään muistoa siitä talvella joten ehkä se oli vain sen yhden kesän.

Kerran nukuin keskellä päivää. Sitten heräsin. Erik seisoi sängyn vieressä ja roikutti jänistä takajaloista. Hän oli juuri tullut metsästämästä.

 Syönti ja syöntitavat  Syöminen oli pakollista. Jos ei syönyt sai selkäsaunan. Sitten kun tuli isommaksi sai ottaa ruuan itse niin sai ainakin ruuan määrän päättää itse.

Ruokapöydässä piti istua selkä suorana ja jos oli lusikkaruokaa niin piti vasen käsi olla nyrkissä lautasen vierellä, jos ei ollut leipäpalaa kädessä.

Isä oli hyvin tarkka koska hän oli saanut tiukan kasvatuksen. Kun hän oli pieni niin ei saanut edes syödä samassa pöydässä vanhempiensa kanssa vaan hän sai syödä lastenhoitajan kanssa lastenkamarissa kunnes osasi käyttää haarukkaa ja veistä kunnolla. Kaikki neljä lasta saivat siis syödä lastenkamarissa elämänsä alkutaipaleella.

Me söimme vähän rennommin kun oli vain äiti kotona.

Ruokäpöytä oli pieni ja se oli ikkunaseinää vasten joten ei koskaan voinut istua ympäripöytää. Useasti sai syödä kahdessa erässä jos oli kaikki kotona.

Vain juhlapyhinä ja jos oli vieraita niin syötiin ruokasalissa. Jos oli vain aikuisia vieraita niin me lapset saimme syödä keittiössä. Sitten kun saatiin syödä vieraitten kanssa niin äiti aina valisti etukäteen että puhua ei saa mutta jos joku aikuinen kysyy jotain niin sai vastata.

Äiti leipoi hiivaleipää joka viikko. Nisupitkoja hän myös leipoi. Aamulla ennen kouluun lähtöä me joimme kaakauta ja söimme leipää jonka päälle panimme pakkamargariinia. Juuri joskus saimme juustonviipaleen  myös. Pullapitkosta otimme viipaleita jos sitä oli ja sai ottaa.

  Apulainen  Meillä oli palvelija kun äiti oli sairaalassa alkuaikan virkatalolla oli vaikka äiti oli kotona. Irma oli eniten. Kerran saimme Lena ja minä lähteä hänen kotiinsa ja olla yötä. Oli kai lauantain ja pyhän välinen yö En muista muuta kuin sängyn jossa nukuimme rinnakkain.

Minulla oli yksi maitohammas edessä puolittain irti, Oli niin mukava kun saatoin työntää sen huulen päälle näkymään. Me istuimme äidin kanssa pöydän vieressä ja minä tapani mukaan imin peukaloa. Irma tuli ja vetäisi käteni suusta. Siinä lensi hammas myös. Vihasin häntä todella.

Toinen muisto on kun äiti oli sairaalassa. Me Lenan kanssa nousimme ja aloimme pukeutua koulua varten. Minun puseroni oli poissa vaikka olin sen pannut tuolille illalla. Lena auttoi hakemisessa ja aikaa kului. Sitten viimein Lena huomasi sen. Irma oli ottanut sen ja pannut roikkumaan oven yläpään päälle. Kun saatiin se alas niin hirmuvauhtia kouluun ja just ehdittiin.

Sitten kerran kun olin 15v tuli Irma käymään kylässä. Äiti sanoi että jos hän nytkin joutuisi sairaalaan niin eikö ottettaisiki Irma taloutta hoitamaan. Minä sanoin että ei ketään tarvita kun me pärjätään ihan hyvin ilmankin. Sain sitten jälkikäteen tietää että olisi pitänyt sanoa että otetaan siis Irman mieliksi. No minut oli opetettu puhumaan totta. Inhosin sydämeni pohjasta Irmaa.

   Aprillipila Äidillä oli myös hyvä mielikuvitus. Kerran apsillipäivänä hän seisoi ikkunassa ja katsoi sitä vanhaa varastoa kohti. Viimein me Lenan kanssa myös menimme katsomaan. Emme nähneet mitään erikoista joten kysyimme mitä hän katsoi. No tuota eläintä. Mitä eläintä missä? Hän sanoi ettekö näe kun se hitaasti menee ihan seinän vieressä. Emme nähneet. Hän kertoi eläimen näön ja koon. Hän ei itsekkään tiennyt mikä eläin se oli. Sitten viimein älysimme että oli aprillipila. Oli hauskaa ja naurua riitti eri kauan.

   Sulkapallomailat ja yhteiskoulu Halusin pyrkiä yhteiskouluun viidenneltä luokalta. En saanut sitä tehdä kun oli kieliopista vain seiska. Äiti sanoi että koulu ei päästä pyrkimään. Minun kaverit pääsivät tietysti.

Yhteiskouluun pyrkiminen tapahtui kun lin käynyt sen kuudennen luokan. Äiti ei ollenkaan uskonut että pääsen mutta sain pyrkiä. Juuri silloin olin nähnyt kaupassa sulkapallomailat jotka oli tehty pähkinäpuusta. Kysyin että saisinko ostaa ne. Omaa rahaa en halunnut käyttää. Äiti sanoi ei mutta hetken mietittyään hän sanoi että jos pääsen yhteiskouluun niin saan ne. Minä pääsin ja äiti sitten kertoi että oli luvannut kun ei uskonut minun pääsevän. Tietysti ne ostettiin sitä hän ei yrittänyt perua.

Kaikki oli ihan liian helppoa joten en tarvinnut lukea ja olin keulajoukossa lukuvuoden lopussa. Seuraavana vuonna kolmannella luokalla (ensimmäinen ja toinen luokka oli yhdistetty).olisi kai pitänyt jo lukea mutta en tehnyt sitä. Sitten kerran luin koko illan ennen saksan koetta ja sain siitä kahdeksan, Olin niin iloinen että menin suoraapäätä kotia kertomaan äidille. Tunsin itseni niin onnelliseksi. Kun kerroin niin äiti vastasi: no nythän se alkaa menna aivan niinkuin Lenalla. Ehkä oli niin mutta lukuinto hävisi juuria myöten. Jäin luokalle ja jäin neljänelle myös. Sitten erosin koulusta kuten tarkoitukseni olikin.

Ajattelin yrittää päästä töihin kauppaan ja oli Heino Anttilan kauppa ensi sijalla pääni sisällä juuri silloin. Äiti vastusti kuten tavallisesti mutta sitten hän sanoi että jos haluan kauppaan niin saan yrittää Pietikäiselle. Hän tiesi oikein hyvin että sinne sen juopon kauppaan en mene. Enkä yrittänytkään. Sitten ajattelin pyrkiä kansankorkeaan mutta ei äiti antanut kun sanoi että minun on käytävä kansanopisto Sodankylässä ensin. Viimein menin sinne. Siellä johtajatar kysyi minulta mitä pahaa olin tehnyt kun sinne oli minut lähetetty. Toiset siellä olivat kansakoulun käyneitä paitsi yksi poika joka oli siellä rangaistukseksi jostain teosta.

 Heinän haku talvella  Pääsimme mukaan kun Yliniemen Kalle lähti hakemaan heinää jostain ladosta kai Ruotsin puolella (en ole varma). Hevosen reen päällä oli heinähäkki. Sitten kun oltiin aika lähellä latoa oli jyrkkä ylämäki ja paljon lunta. tietä ei ollut. Kalle löi suitsilla hevosta vaikka kuinka paljon. Oli oikein ikävä nähdä sitä. Viimein päästiin ylös ja lastaus alkoi. Meitä oli monta polkijaa joten ehdittiin saada heinät tiiviiseen koska Kalle oli yksin lastaamassa. Sitten kotimatkalla saimme istua siellä korkealla kuorman määllä. Se oli hauskaa

Pääsiäinen  Pitkänä perjantaina ei saanut käydä missään eikä tehdä mitään askareita muita kun ne pakolliset kuten ruoka.

Pajunkissoja poimittiin ajoissa että ehtivät aueta ollakseen kauniita pyhien ajan.

Äiti teki mämmiä itse. tuskin sitä oli ostaakaan alkuaikoihin. En muista koska meillä oli ensikerran ostomämmiä. Sitten oli tietysti keitettyjä munia joita me saimme maalata minkä värisiksi halusimme. Äiti värjäsi myös munia. Hän kääri ne sipulin kuoriin ja keitti sitten ne. Niistä tuli kauniita.

Pääsiäisämmiä oltiin myös lauantaina. Naama maalattiin hiilellä ja luuta oli mukana. Leikimme ulkona. En ainakaan muista että koskaan olisin käynyt kenenkään luona.

Ikkunat ja venttiilit talvella   Kun oli kova pakkanen niin ikkunat jäätyivät. Keittiössä pöydän vieressä istuessa oli mukava kynnellä raaputtaa ja tehdä piirroksia.

 Syksyllä tupattiin ikkunan välit pumpulilla ja päälle vedettiin sitä varten oleva paperinauha jossa oli liima. Se kasteltiin vedessä ja sitten paineltiin pailoilleen. Alkukesästä se kasteltiin hyvin ja sen voi sitten vetää pois.    

 Kerran oli äiti ripustanut isän paidan kuivumaan vieraseteiseen naulakkoon ja pannut sanomalehden alle lattialle. Aamulla kun lähdin kouluun näin kuinka siitä oli tippunut vettä ja jäätynyt lattialle.

Minusta oli ihanaa nukkua kun oli venttiili auki mutta se ilo loppui kun venttili jäätyi etten voinut panna sitä aamulla kiinni. Isä sai särkeä siitä jään ja sen jälkeen sitä ei sinä talvena aukastu.

Uusi Vuosi   Uutena vuotena valettiin tinoja ja kun kaikki olivat valaneet katsottiin tinojen varjoja seinällä. Käänneltiin sitä joka suuntaan ja sitten povattiin sen mukaan tulevaisuutta. Toinen mitä tehtiin myös oli kuppien nosto. Kolme nostoa kullekin ja sitten mitä niiden alla oli tapahtui sen vuoden aikana.

Pannu-uuni, likakaivo ja sen tyhjennys  Isaä nuohosi pannu-uunin joka viikko ennen saunaa. Hänellä oli vasittu musta haalaripuku jota hän käytti nuohotessaan.

Virkatalolla oli sisävessa mutta likakaivo piti silloin itse tyhjentää. Isä laski Aslakin ämpärissä kaivoon ja siellä A täytti ämpärin. Isä hilasi sen ylös ja tyhjensi viinimarjapensaiden juurille ja laski ämpärin täytettäväksi jälleen. Kun kaivo oli tyhjä oli sauna lämmin. Niin kauan kun asuimme siellä niin se tyhjennettiin itse.

 Suursiiivous tehtiin kaksi kertaa vuodessa, jouluksi ja juhannukseksi. Huone kerrallaan. Katot ja seinät riimottiin. Makuuvaatteet käytettiin ulkona ja kaikki paikat pestiin. Kaapit käytiin läpi myös ja pestiin. Olohuoneessa oli koko seinä täynnä hyllyjä kirjoineen. Niitä me saimme viedä ulos ja lyödä aina kaksi kirjaa vastakkain pari kertaa että pölyt lähti. Siinä sai kulkea edestakaisin aika kauan ennenkuin kaikki oli käyty läpi.

Jääkaappi ja pölyimuri. Isä osti jääkaapin kun olin 8v vanha. Siis 1953. Sama jääkaappi palveli sitten äidin elämän loppuun asti. Se piti hyvin kylmyyden mutta oli ahdas sisältä ja iso päältä.   Pölyimurin hän osti kun olin toisella kymmenellä. Muistan kun hän aina pyhän aikana imuroi olohuoneen ja ehkä myös ruokahuoneen.

 Talouskone  Äidillä oli jotain vaikeuksia käsien kanssa joten ostettiin Mannermaan kautta talouskone. Siinä saattoi tehdä taikinat vispata raastaa jauhaa lihaa ja mausteita kuoria perunoita jne. Esim kahvinjauhatus koneeseen liitettävä osa oli valurautaa ja sitten suppilo kahvinpapuja varten pakeliittiä. Aarettömän hyvä ja älyttömän painava. Itse kone oli valurautaa ja muut siihen liitettävät osat valuraautaa ja pakeliittiä.Vispauskulho paksua lasia. Perunan kuorija kulho oli kai valurautaa ja sitten tinattu (en ole varma) Tämä 1950 luvun kai loppupuoliskolla. Tämä kone on nyt minulla ja käytän sitä jauhamiseen ja raastamiseen aina silloin tällöin

 Pyykinpesukone ja linko  Pyykki pantiin likoamaan illalla ennen pesua. Kun pyykkikone ostettiin niin ei tarvinnut käyttää pyykkilautaa kuin ihan harvoin. Koneeseen pantiin kuumaa vettä ja pulveria ja sitten pyykkiä. Kone käyntiin ja pysähdytettiin kun arvioittiin että on kylliksi pyörinut. sitten se veivattiin kahden kumirullan läpi että enin vesi jäi koneeseen. Koneeseen pantiin lisää vaatetta ja käyntiin.(Sitten kun vesi tuli liian likaiseksi se vaihdettiin.) Ne toiset vaatteet virutettiin ja viimeisen virutuksen jälkeen ne lingottiin ja sen vietiin sitten ulos narulle.                                                                                                                         Ne mitä piti keittää pantiin muuripataan kiehumaan. Keittämistä ei voinut tehdä yhtä aikaa konpyykin kanssa koska hanasta tuli vain kylmää vettä.

 Mattopyykki Matot pestiin Savikujan rannassa juuriharjalla ja mämtysuovalla. Se oli aina kesätyö. Ensin liotettiin yön yli ja sitten alettiin harjata. Kun oli pesty niin kahlattiin vähän syvemmälle ja vedeltiin sitä edes takaisen kunnes uskottiin virutuksen riittävän.                                                                                          

Hästkörning i skogen Yhtenä talvena kun olin kai 14-15v sain hakea hevosella Siskon isän kaatamia ei tukkeja vaan pienempiä puita. (Jotenkin tuntuu että ne olivat porreja mutta  mutta) Hän möi ne sitten. Ne kai menivät paperinvalmistukseen. Siinä oli sekä mäntyjä että kuusia. Matti oli kaverina lastaamassa. Oli todella mukavaa. Sitten kun kaikki oli ajettu heidän pihalle ja ostajat olivat hakeneet ja maksaneet ne niin me saimme maksun niiden rahtaamisesta. Minä kyllä olisin mielelläni tehnyt sen ilmaiseksikin.

  Aku Ankka Aslakille tuli Auku Ankka lehti ensin.sitten hänelle tuli Valitut palat ja joku tekniikan lehti. Aku tuli sitten minulle loppuaikana ja kun minä en enää sitä tilannut niin sitten se tuli isälle. Minulle tuli sitten Viidakko lehti. Valitutpalat tuli äidille kun Aslak lopetti.

  Tukan ajo Isä leikkasi tukkasansa itse käsikäyttöisellä leikkurillä. Kun hän oli ajanut valmiiksi niin saimme yrittää ottaa pikku kynsillä kiinni ja vetää. Joskus onnistuimme ja nautimme tietysti kun isä oli pettynyt.

Yhteiskoulussa Siihen aikaan piti poikien aina ottaa lakki pois päästä heti oven sisäpuolella. Tytöt saivat pitää omansa kunnes riisuivat ulkovaatteet naulakon vieressä. Olin kai kolmannella kun rehtori sanoi minulle että minun pitää myös ottaa lakki pois heti ovella koska käytin poikalakkia.

Lumput:  Lumput lähettiin keräykseen ja tilalle saatiin sitten jotain kudottua esim sukkia. Muistaakseni niistä sai maksun rahana jos halusi. Me Lenan kanssa koottiin viimeiseen myyntikertaan kaikki mitä poistettiin kaapeista.

 Perunannosto: Keskikoulusta oli  meillä viikon loma syksyllä perunannostoa varten. Kotona me kuokimme perunat. Sato oli hyvä joka vuosi. Emme tarvinneet ostaa. Pienet perunat erotettiin ja jätettiin siemenperunoiksi.

 Kun naapurissa oli perunannosto niin siellä ne ajettiin hevosella ja nostokoneella ne maan päälle. Nostokone pyöri ja piiskasi perunat ylös hajalleen. Vako kerrallaan. Ne kerättiin hinkkeihin jotka tyhjennettiin vasitulle lavalle kuivumaan. Kun lava alkoi täyttyä siitä pudotettiin ne säkkeihin ja lavalle taas lisää perunoita. Saikmme olla siellä mukana ja se oli hauskaa hommaa kun meitä oli paljon keräämässä.

Tapahtuma konttorissa: Kerran yhtäkkiä juoksi kassanhoitja meidän puolen läpi keittiön kautta ulos ja perässä sitten tuli yksi metsänhoitaja. Äiti oli välikössä joten mies pysähtyi. Äiti puhui hänen kanssaan jotakin. No sitten se mies meni ulos ties minne. Selvitys tuli melkein siinä samassa. Tämä metsänhoitaja oli lyönyt isää nyrkillä naamaan että nenästä valui verta koko paljon. Sitten hän oli uhannut kassanhoitajaa joka siis juoksi pakoon. Konttorin henkilökunnasta joku oli soittanut pooliisille mutta he eivät saaneet miestä kiinni kun tulivat konttoriin.

Myöhemmin uskalsi kassanhoitaja tulla takaisin ja kertoi että hän oli juossut meidän lähimpään naapuriin. Siellä ei ollut ketään kotona mutta hän oli nähnyt avaimen ja oli lukinnut oven siväpuolelta kaiken varalta.

Luultavasti tämä metsänhoitaja oli huumeen käyttäjä. Hänen vaimonsa tuli seuraavana päivänä meillle ja pyysi että isä ei veisi asiaa eteenpäin, koska hänen miehensä olisi siinä tapauksessa menettänyt virkansa, kun oli lyönyt esimiestään. Pitkän keskustelun jälkeen isä suostui siihen. Metsänhoitajan vaimo pelkäsi itsensä pahoinpitelyä jos hän ei olisi saanut isää jättämään asiaa silleen.  

Anneli Anneli oli kotona. Äiti kai sairaalassa. Olin useamman kerran kerjännyt munkkeja kun hän leipoi niitä niin hyvän makuisia. Sitten hän yhtenä päivänä teki niitä. Istuin keittiössä pöydän vieressä ja katsoin kun hän teki. Kun niitä valmistui niin sain ottaa. Söin ja sain sitten syödä sen verran kuin halusin. Olin onnellinen. Ensi kertaa elämässäni sain siis ottaa useamman rajoituksitta.

Sitten hän kerran leipoi (muistaakseni isän syntymäpäivä ehkä 50v) leivoksia joihin ensin teki pohjat leivosvuoissa ja sitten täytti ne jollain manteli sekoituksella ja päälle vielä ehkä joku sokerikuorutus. Ne pantiin sitten kellariin. Muistan kuinka kävin katsomassa niitä siellä mutta en koskenut niihin tietysti.

Iris oli meillä hoidossa ja myös yön yli. Illalla me Lenan kanssa yritimme häntä nukuttaa.Emme onnistuneet ollenkaan Itkua vain jatkui. Muistaaksen hän oli alle vuoden vanha. Yritimme kaikilla konsteilla mitä Anneli oli neuvonut mutta ei kun ei. Sitten tuli Aslak ja sai tietää meidän vaikeuksista. Hän otti tuolin ja nosti sen ilmaan kaukana lapsesta ja sanoi vain että pystyy sellaisen nostamaan. Lapsi hijeni tätä ihmettä katsoessaan. Vähin erin tuli Nukkmatti. Iris oli aina joskus meillä pienenä ja oli niin mukava seurata hänen kasvamistaan.

Kova vatsa: Kun joskus oli vatsa kovalla niin äiti laittoi kuumaa vettä ämpäriin ja sitten piti istua siinä niin kauan että lämpö pehmitti kovuudet. Se keino tepsi aina.

Viinimarjat  Meillä oli viinimarjapensaita sekä mustia että punaisia. Ne tuottivat hyvin. Marjat perkattiin hyvin ensin ja sitten äiti keitti niistä mehua mehumaijalla. Niistä marjajätteistä hän keitti soppaa tai kiisseliä.

 Suksien tervaus Isä ja Erik tekivät nuotion pihalla ja sitten he tervasivat sukset. Sitten se terva tarttui vaatteisiin kun kantoi suksia olkapäällä. Siitä ei äiti pitänyt mutta sukset ja suksien omistajat kyllä olivat tyytyväisiä. Kun sukset oli tervattu ja ehkä kerran käytetty sen jälkeen niin Erik voiteli ne. Hän näytti minulle kuinka voin ne itsekin voidella mutta hän sai ne aina paljon paremmiksi kuin minä itse.

Isä luki meille satuja ja kirjoja. Monesti me innolla odotimme häntä kotiin virkamatkalta ja kun hän tuli pyysimme lukemaan. Hän kyllä halusi ensin syödä ja hieman henkäistä mutta sitten mentiin olohuoneeseen. Siellä isä istui nojatuoliin minä hänen syliinsä ja Lena käsinojalle. Paljon satuja saatiin kuulla ennekuin minä pystyin lukemaan itse kunnolla. Sitten kerran saatiin Kulla-Gulla sarja. Siinä oli monta osaa. Isä luki kappaleen kerralla ja kun viimeinen kirja oli luettu hän vakuutti että ei koskaan edes halua nähdä niitä kirjoja saati sitten lukea.

Seurat  Kerran oli seurat naapurissa ja minä olin siellä myös. Sitten kerran lähdettiin Ylimuonioon seuroihin. Matkustimme kuorma-auton lavalla ja mielessä oli limpsan saanti.

  Toinen muisto on kun kun äiti oli sairaalassa niin se apulainen vei meidät kirkkoon mutta ei tavalloiseen Jumalanpalvelukseen vaan se oli joku seuran tapainen sekin. Aluksi meni kaikki hyvin mutta sitten ne ihmiset alkoivat voivotella ja nousivat seisomaan ja halailivat toisiaan. Voi jee kuinka pelkäsin että minäkin joudun sellaiseen. Kun sitten viimein päästiin sieltä ulos niin oli kuin myllynkivi olisi pudonnut hartioilta.

Muistoja Aslakista

Minä olin aika paljon kalastamassa Aslakin kanssa mutta silloin oli vain se
huumori esillä eikä mitään hullutuksia. Me vain teimme loven joka
kymmenen ahvenen jälkeen veneen syrjään että tiesimme lopettaa kun tuli
kymmenen lovea. Se sata ahventa oli minkä jaksoimme perata. Äitihän ei
suostunut perkaamaan niitä kun niitä alkoi tulla niin runsaasti. Aslak
teki puunelikosta savustamon niille joten aukaisimme vain mahat ja
suolet pois sillä selvä.
Tuulikin veli Kalle lupasi Ekan ja minun ajaa vuoden
hänen moottoripyörällään jos saamme sen käyntiin. Se oli ollut rokuli
kauan jo muutaman vuoden. Vikaa haimme mutta emme ymmärtäneet miten sen
korjata joten hain Aslakin avuksi. Hän katsoi ja otti sitten heidän
vanhasta kuorma-autosta kai se on puolan ja pani sen moottoripyörän runkoon
rautalangalla kiinni ja se käynnistyi hyvin nätisti. Ainoa oli se että
se ei ladannut akkua vaan voimme ajaa kunnes akku oli tyhjä ja sitten
sen saimme viedä huoltoasemalle latautumaan. Siihen aikaan ei lentävät
olleet sivuteillä vaanimassa.
Olin kai 13v silloin. En muistanut kai edes kertoa kotona.
Kun Aslak oli Rovaniemellä koulussa muistan kerran kun äiti niin
hartaasti odotti kirjettä jota ei tullut, niin isä sanoi että älä lähetä
rahaa niin varmaan tulee kirje kohta (alkoi olla loppukuu ja
vuokranmaksuaika). Äiti ja isä nauroivat kun tuli muutamaa päivää
myöhemmin kortti että on vuokran maksuaika.
Yhteen aikaan Aslak soitti parin muun pojan kanssa tanssi-illoissa
ainakin Pallaksella.
Kerran hän sai Yrjöltä tennispallon ja tuli sen kanssa ja
näytti meille että tämän pudotan lattialle. Me kummatkin että älä pudota
menee rikki ja mitä äiti sanoo kun muna särkyy. Hän vain että hän osaa
pudottaa sen niin että se ei mene rikki. Niin osasikin ja sitten mekin
saimme kai kumpikin oman pallon jos muistan oikein.
Sitten vielä kun olin ihan pieni: Aslak oli taikonut pannut rahan
suuhun ja se oli hävinnyt. Minä sain omalla vuorollani taikoa ja panin
myös rahan suuhun ja se hävisi myös kun nielaisin sen. Tämä oli sitä
aikaa kun raha oli tiukalla joten sitä varrottiin tarkkaan että saivat
rahansa takaisin kun se lopulta päätti tulla ulos suolistosta.

Kaikenlainen kokeilu ja tekniikka oli Aslakille tärkeää. Heikkilän
Vilhon kanssa ne jotain ruutijuttuja tekivät. Muistaakseni olivat
yhdessä kun Vilho räjähdytti pois kaksi sormeaan. Vaikka en ole varma
siitä olivatko yhdessä juuri sillä kertaa mutta muistan että A kertoi
niin.
Niitä sähköjuttuja se myös harrasti ja heikkosähkökäyttöä ja aina pyysi
minua että koita ja kun koitin niin sain iskun. Juuri niitä radio ja
sähköjuttuja äiti pelkäsi eniten luulen.
Aslakilla oli jousipyssy yhteen aikaan. Ampumista en muista edes
nähneeni mutta näin tietysti. Sitten ilmapistooli. Sillä ammuin minäkin
paljon ja varmaan sinäkin ja sitten se oikea kivääri lintuja ja sen
semmoista varten.
A ei ollut ymmärtääkseni yhtään kiinnostunut mopoista ja moottoripyöristä.

Iltarukous Kun tuli nukkumaanmenoaika niin äiti tuli lastenkamariin ja peitti meidät ja sitten luettiin iltarukous. Levolle lasken Luojani armias ollos suojani. Aamulla jollen nousiskaan taivaaseen tullos noutamaan. Sitten seurasi Jeesus siunaa äitiä, isää, Annelia jne. Muistan kuinka meillä oli vaikeuksia siitä kumman sängyn viereen äiti tuli ensin kun kumpikin halusi halata äitiä ensimmäiseksi.

Hillareissu Kerran pääsin isän mukana hilloja pimin´maan kun häbnen piti hoitaa joku virka-asia samalla. Olin ehkä 8-9 v vanha. Mentiin linja-autossa ensin ja sitten pitkä kävely jollekin työpaikalle. En tiedä oliko leimaus vai hakkuu vai mikä. Kun viimein olimme kämpällä niin isä kertoi niille miehille siellä että hän oli harhautunut väärään suuntaan jjossakin joten olimme kävelleet reilusti pitemmän matkan sen takia. Hänelle se oli ensimmäinen sellainen sattuma. Hänestä se ei ollut mukava kun minä olim mukkana. Hän ei silloin meidän kävelyn aikana sitä minulle sanonut. Eikä se lisäkävely minua haitannut mutta varmaan kului aikaa paljon.

Kun työasiat oli hoidettu niin me lähdimme poimimaan. Hilloja oli hyvin ja minulla oli 3litran henttari isällä tavallinen ämpäri. Muistan kun sain omani täyteen ja menin isän luo sen kanssa niin hän otti sen ja töpsäytti sitä maahan niin että siihen tuli lisätilaa reilusti joten sain jatkaa poimimista ennenkuin hän tyhjensi sen. Sitten oli ihanaa kun hän teki nuotion ja keitti teetä. Varmaan oli voileipiä mukana myös.

Isällä oli sellainen puunelikko jonka me poimimme täyteen kuten ämpärin ja hinkin myös.

Sitten myöhemmin olen kuullut kuinka isä oli kertonut että oli pitänyt keittää teetä joka kerta kun hinkki tyhjennettiin. Minulle se oli nautintoreissu ja varmaan jäi isänkin mieleen juuri erikoisesti sen teenkeiton takia. Heh hee!

Viljely  Perunoita kasvatettiin joka kesä. Isä osti kuorman (hevosen kärryllisen) lantaa. Kun Lena ja minä olimmemme toisella kymmenellä teini-iässä niin me saimme levittää sen perunamaalle. Kerran Lena pisti talikolla jalkaansa siinä työssä.  kun lanta oli leviteety niin sitten oli istutuksen aika. Isä ja pojat (jompi kumpi) vetivät vaot auralla. Toinen veti ja toinen työsi auraa. sitten me muut panimme perunat vaon pojalle. Isä ripotteli sinne apulantaa ja sitten vetivät taas auralla että vako perunoineen peittyi. Ja sitten seuraava vako jne.

Pieni maaläntti oli vihanneksia varten kuten porkkanaa naurista ja ainakin lehtisalaattia. Niitä ei ollut hauska perkata kesällä.

 Käytöstavat  

  Lapsena piti oppia käyttäytymään ihmisiksi. Ruokapöydässä täytyi istua selkä suorassa  ja syödä haarukalla ja veitsellä kunnolla. Jos söi lusikalla niin piti toinen käsi pitää lautasen vierellä nyrkissä.  

Kun oli vieraita niin lapset saivat syödä keittiössä. Joskus jos sai syödä ruokasalissa niin silloin piti muistaa olla hiljaa, mutta jos joku vieras kysyi jotain niin siihen sai vastata.       

Kun, Jos tapasi esim. koulumatkalla jonkun aikuisen niin tyttöjen piti niiata ja poikien kumartaa ja nostaa lakkia, Aivan sama tunsiko aikuisen vai ei.  Poikien piti ottaa lakki pois päästä ulko-ovella sisälle tullessa. (Koulussa saivat tytöt tulla naulakolle ja riisua siinä ulkovaatteet). Kengät pantiin jalkaan aamulla otettiin pois illalla. Sitten pantiin aamutossut jalkaan koska lattia oli kovin kylmä talvella. Ikkunat jäätyivät yöllä pakkasella niin että ulos ei nähnyt kuin yläosasta ruutua jos ylti sinne asti. Monesti tuli aamulla piirreltyä ikkunaan kynnellä ennen kouluun lähtöä.

  Isän lapsuudesta                                                                                                               

 Äiti kertoi että kun isä oli lapsi niin heidän kotona olivat lapset saaneet syödä hoitajansa kanssa lastenkamarissa siihen asti että olivat osanneet syödä siististi haarukalla ja veitsellä. Kun taito oli opittu niin saivat syödä vanhempiensa kanssa ruokasalissa. Heidän piti myös tulla syömään just oikealla aikaa. Myöhästyä ei saanut siksi että ei keittiöhenkilökunta sai tehdä työnsä eikä tarvinnut odottaa.

Sieniressut

Syksyllä poimittiin sieniä. Isän kanssa kävin kerran pienenä siinä lähistöllä. Keräsimme sekä kangas- että haapasieniä. Sillä reissulla saimme paljon. Ihana reissu. Äiti sitten perkkasi ne. Rapsutti sen juuripuolen hyvin huolellisesti. Sitten hän keitti ne kaksi kertaa että myrkky hävisi. Sitten hän purkkitti ne ja pani joka kerroksen väliin reilusti suolaa. Sillä lailla ne sitten säilyivät kellarissa hyvin. Talven aikana hän pani niitä esim jauhelihan sekaan lihapulliin tai pihveihin. Joskus hän laittoi sienikastiketta perunan jatkoksi.

Niitä oli todella hauska poimia mutta ei läheskään niin hauska syödä.

Kerran muistan että kävin isompana yksin poimimassa korvasieniä. Niihin äiti ei ollut kovin ihastunut kun sanoi niiden olevan myrkyllisempiä kuin esim kangassienet.

Kansakoulu

 Kun koulussa alettiin kirjoistusta opettelemaan niin en saanut käyttää vasenta kättä kuten kotona. pakotettiin oikeakätiseksi.

Rankinen

Me, Lena ja minä, saimme panna rankisen pihalle ja siinä yöpyä joskus mutta kun me isompina ostimme yhteisen teltan niin rankisen kkäkkyttö loppui siihen.

Dela den här sidan