Karistamon aikaan

Evakossa oli Aslak kerran pannut korvan ratakiskoa vasten että tuntee koska juna tulee. Yksi evakko nainen oli juuri ja juuri ehtinyt juosten sinne ja kiskaissut Aslakin pois melkein siis junan alta.

Aina ei ole aikajärjestys pakkansa pitävä muistoilla.

 Suomeen tultiin 1945 syyskuun puolivälissä. Muistaaksseni äiti kertoi niin. Joka tapauksessa syyskuussa.

Käsikranaatti Syksyllä 1945 sitten Muoniossa oli Aslak tullut isän luokse ja ojentanut kätensä kysyen: "isä mikä tämä on?" Hänellä oli käsikranaatti pikku kourassaan. Isä oli sen ottanut ja sitten kertonut äidille kuinka hänen polvensa olivat notkuneet pelosta.

Meillä Lenan kanssa oli ison kranaatin hylsyt pallituoleina.

Minun ollessani kolme vuotias sain joululahjaksi isoäidiltä alusvaate-kerraston. Olin aukaissut paketin ja nähnyt sisällön, sitten heittänyt sen kaus nurkkaan ja sanonut:" mie en nuista naistenhepenistä välitä". Tietysti olin sitten käyttänyt mikäs auttoi. Siihen aikaan oli hyvä että oli mitä panna lapsen päälle.

Sitten samanikäisenä toinen juttu. Olin ottanut jonkin pienen lasiesineen kaapin päältä ja se oli sitten tipahtanut lattialle ja mennyt rikki. Isä sattui just näkemään sen ja nuhteli kovasti. Olin sanonut :" se et ole sina joka tassa talossa maaraat". No kun hänelle oli tullut selväksi että hän i määrännyt niin hän on vikkelästi lyönyt kätensä suunsa eteen ja livahtanut konttoriin. Siellä sitten nauranut ja kertonut toisille. Sen jälkeen kassanhoitaja aina puhetteli minua maakariksi.

Vielä lisää kolmevuotiaana. Alaniemellä oli aina joskus mustalaisia asumassa jonkin aikaa. Asuivat kai saunassa. Heidän poikansa Taisto oli suunnilleen ikäiseni. Hänellä oli kolmirattainen pyörä millä minäkin sain ajaa mutta ei muut. Valokuva on siitä muistona.

Kanssasi Lena minusta tuli myös rohkeampi. Pykkiä (nuken) pestessämme, kosken rannalla, näytit parikin kertaa kuinka helppo oli hypätä lähikiveltä kaus isolle kivelle syvän virtapyörteen yli. Rohkaisit minua kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja hyvppäsin. Rohkeus riitti mut voimat ei joten pulskahdin koskeen, huppeluksiin.
Juuri kun virta alkoi painaa minua että makasin pää alavirtaa kohti enkä voinut hengittää niin sinä hhyppäsit perässä ja nostit nenäni pinnan yläpuolelle sekä laahasit rääkkyvän sisaresi kuivalle maalle. Itseltäsi oli repeytynyt ison varpaan kynsi niin pahasti että veri valui mutta kyyneleet ei. Sen jälkeen ohjasit minut leikkimökkiin missä riisuimme märät pois ja ripustit  ne pyykkinarulle kuivumaan kaiken muun pyykin viereen jotka isosisaremme oli sinne ripustanut. Siis kaiken tämän teit, vaikka ison varpaasi kynsi oli pahasti revennyt ja vuoti verta, itkemättä, vain varpaasi itki verta.
Ei meistä kumpikaan hoksannut kertoa tätä tapahtumaa kotona ennenkuin olimme jo naimisissa.

Nyrjähtänyt nilkka
Isä ja sinä toitte minulle mustikan varpuja mustikoineen kun olin nyrjäyttänyt nilkan ja jouduin makaamaan sängyssä kylmän kääreen kanssa.

Leikkimökki 

Leikkimökissä tarjosimme joskus kahvia ja siihen olimme itse käyneet kuorimassa kerman maantieltä savisesta puolikuivasta lätäköstä. Myös kauppaa pidimme siellä. Myimme esim. jauhoja (kasvien siemenistä tehtyä).

Lumen haku                                                                                                                           Karistamolla haimme isän kanssa lunta ja saimme kauhalla tehdä lumikakkuja sen emalisaavin päälle. Sen veti sitten isä sillä vesikelkalla kotia ja kantoi sen keittiöön missä lumi sulatettiin puuhellan päällä. Oli niin mukavaa hommaa, mutta ajan kanssa on hiipinyt epäilys mieleeni että ehkä ei meidän vanhempamme oikein tunteneet samaa innostusta lumen hakua kohtaan. En muista jäätyikö kaivo vai loppuiko vesi sieltä talvella.

Sauna

Me saimme saunoa naapurin saunassa joka lauantai. Ensin me mamman ja Annelin kanssa. Kun Lena ja minä olimme valmiit tuli isä talvisaikaan hakemaan meidät kelkalla. Hän kääri meidät viltteihin ja vei kotia. Silloin saatoi olla yli neljänkymmenen asteen pakkanen joten tuntui ihanalta istua lämpimässä kelkkakyydissä.

Veden haku kaivosta

Kesällä kerran olimme velipojan kanssa hakemassa vettä kaivosta. Siinä oli laitettu kaivon päälle rakennelma missä oli pyöreä ohut pölkky ja siinä veivi. Siinä pölkyssä oli naru kiinni ja narun päässä hinkki. Veivillä veivattiin täysi hinkki ylös ja tyhjennettiin.  Aslak sanoi että pysyä kaukana kun hän päästää hinkin alas mutta minun piti ämpärin alas meno jotenkurkistin just kun hän päästi veivin irti ja koska pääni oli tiellä se veivi potkaisi minua päähän. Siitä uteliaisuudesta tuli pitkä itku ja hampaiden kiristys. Sen jälkeen pysyin kaukana kun hinkki laski alamäkeä. Ei tuntunut ollenkaan vaikealta olla näkemättä sitä.

Vintti ja aave   

Muistan kun kiikuimme vintille Aslakin kanssa ja hän meni kuivumassa olevien lakanoiden taakse ja peloitteli meitä siellä ollen muka aave joka puhui lakanan läpi. Pelko tuli vinttiä kohtaan.

Sinä Lena   

Olit meistä se suurempi pieni, turvani toisten seurassa kekseliäs ja iloinen aina valmis puolustamaan minua, sekä yhtä valmis aina käsikähmässä antamaan minulle tukkapöllyä. Aina silloin sait sinäkin tukkapöllyä. Ulkopuolisia vastaan oli meitä kyllä aina kaksi.

Surmanajo Kerran olimme katsomaa sellaista moottoripyöräajoa, sellaisessa pyöreässa laitoksessa. Sinne kiikuttiin ulkopuoleta rappusia myöten ylös. Oli monen monta metriä korkea. Ja sitten kun näytös alkoi niin moottoripyöräilijä ajoi aika hitaasti enisin siinä maata vasten sitten seinää vasten ja kiihdytti nopeuden. Hän ajoi ylemmäs ja ylemmäs kunnes oli ylhäällä ja sitten vähin erin laskeutui takaisin alas. Koko laitos heilui että muistan kuinka alkoi hieman peloittaa kun hän oli ylhäällä. Hyvin säilyttiin ja muisto jäi vahvasti talteen. Tästä reissusta ei tullut selkäsaunaa kummallekaan.

Marjareissu

Yhden marjareissun muistan äidin ja Kangosjärviläisten kanssa. Oli varmaan kun olin n viisi vuotias. Muistan kuinka ihanaa oli kun saimme panna marjoja voileivän päälle kahvitauolla.

Retki koskenrannalle

Sitten joskus oli niitä ihania kahvisteluretkiä kosken rannalle koko perheen voimalla.Siellä keitettiin kahvia avotulella ja kai teetä meille lapsille. Valokuva on ainakin yhdestä tällaisesta retkestä. Sinne rannalle oli ehkä sata metriä matkaa.

Uintihajoitus

Sinun ja Aslakin avulla sain uidakkin ennenkuin osasin uida, tai ainakin kellua korkkilevyjen välissä ylösalaisin, siis jalat ilmassa ja pää veden alla. Veljeni tosin hyppäsi heti veteen ja kiskoi minut sieltä ylös. Te olitte sitoneet korkkilevyt liian alas. Sitten uuden yrityksen aikana sain kellua samojen korkkilevyjen välissä virran mukana selälläni. Silloinkin sai velipoika kiskoa minut takaisin ennenkuin ehdin sivuuttaa koko sillan ja joutua isomman virran vietäväksi.
Tätä uimaharjoitusta ei juuri heti kerrottu kotona.

Tien yli juoksu

Tuossa uintiharjoituspaikassa oli silta tien maantien yli. Siinä sitten kilpailimme juoksemalla tien yli. Ensin makasimme tien laidalla ja kun näimme että auto tulee niin juoksimme tien yli. Se joka viimeisenä tuli yli voitti kilpailun. Muistan kun kerran viimeinkin minä olin se viimeinen. Juuri just pääsin yli ennen autoa ja siis voitin. Siihen loppui se kilpailu. Kukaan ei kai halunnut jatkaa. Eikä kukaan onnitellut minua. Heh hee!

Joulu

Karistamolla saimme jouluaattona jo päivällä yhden joululahjan. Sen toi tonttu. Emme koskaan nähneet häntä mutta näimme hänen punaisen tonttulakin vilahtavan ovenraossa, kun hän heitti kaksi pakettia lattialle.

Aslak

Aslak oli viisivuotiaana kantanut hellapuita sisälle ja kysynyt:"miksi minut on kokoiäksi pantu puita kantamaan"

Sitten kerran hän oli hakenut maitohinkin naapurista. (Silloin ostettiin joka päivä aamulypsyltä maitoa 5lit henttari täynnä) Oli ollut hirmuliukas joten Aslakilla oli potkuri mukana. Koska hinkkiä oli varmaan vaikea pitää siinä potkurin kahvassa, tai jostain muusta syystä, oli hän pannut hin maantielle ja työntänyt sitä eteenpäin potkurilla. Hilda-täti oli nähnyt sen ja käskenyt ottamaan sen käteen. Maitohinkki saapui vahingoittumattomana kotiin.

Kissan tappo

Siellä asuessa oli kova pula-aika mutta jostain oli saatu pieni lihapala ja naapurin kissa oli sen varastanut. Aslak näki sen mutta ei voinut sille mitään kun kissa livisti. Siihen aikaan se oli suuri rikos koska oli suuri pula-aika.  No sitten hän sai sen kiinni jonain toisena päivänä. Oli ottanut sen ja mennyt koskelle jossa oli avanto. Hän oli kertonut kotona että oli pitänyt kissaa veden alla niin kauan kuin tuli kupliaisia veden pinnalle. Tämä oli kai tapahtunut kun hän oli 5-7 vuotta vanha.

Aslakin kertoma Aslak taikoi. Hän otti lantin, pani sen suuhunsa ja taikoi sen pois ja takaisin. Minä tietysti myös halusin taikoa. Hän antoi lantin minulle. Tein kuten hän oli tehnyt ja pistin sen suuhuni. Sitten piti taikoa se takaisin mutta ase ei onnistunut vaan lantin taikareissu aiheutti noin viikon ajaksi tähdellista potan tarkastusta. Siis minä taioin sen lantin takaisin takakautta

Sotilailla oli rajavartioston rannassa parakki, jossa asuivat. Siellä Aslak oli paljon ja lauloi Isontalon Anttia ja Rannanjärveä ja sai lantin tai jotain palkaksi. Ne olivat tykänneet hyvin paljon kun A oli käynyt ja mielellään oli käynyt.

Kanahaukka Karistamolla sattui sekin, että se kanahaukka lensi ikkunan läpi ja pökertyi ja sitten Aslak ja Pekka-eno panivat narun ämmänsolmuun kaulan ympäri sille linnulle ja vetivät toinen toisesta päästä. Sitten se lähetettiin täyttämistä varten jonnekin ja sitten mietittiin tuleeko se takaisin, kun niitä ei saanut tappaa. Se tuli takaisin.

Lana 

Lahja

Kerran naapurin Lahja oli käynyt äidille sanomassa että minä olin tehnyt jotain luvatonta (en muista mitä hän oli valehdellut) vaikka en ollut tehnyt mitään.Minulta ei kysytty mitään. mutta selkäsaunan sain.

Uuni ja hella jne

Siellä karistamolla oli leivinuuni ja hella selät vastakkain. Joskus kun tulin sisälle pälelluksissa niin sain istua siinä korkeassa lapsen tuolissa leivinuunin edessä ja lämmitellä.

Hellan puolta käytettiin keittiönä ja leivinuunin puolella oli sänkyjä.Siellä sänkyjen puolella oli kerrosängyt ja välissä käytävä. Äidin ja isän sängyt eivät olleet kerrossänkyjä. Tuossa kerrossänkyjen välissä lattialla oli ihana leikkipaikka suuri aukea tila on muistossani. Kerran kerroin aikuisena äidille tästä ihanuudesta niin hän sanoi että se säkyjen välinen tila oli niin kapea että melkein sai sivuttain mennä että voi petata sängyt.

Lisäksi oli ihan pieni kamari, jossa Anneli sai asustaa ainakin jonkin aikaa. Jouluna sinne laitettiin kuusi ja siellä vietettiin joulua.

Riita  Luulen että tämäkin tapahtuma oli karistamon aikainen. Me kummatkin imimme sormia. Sinä kahta etusormea ja min peukaloa. Jostain varmaan oli riita jälleen Muistan vain että seisoit potan vieressä ja minä löin kättasi ja koska sormet olivat suussasi ne repivät sieltä jotain rikki niin että veri valui pottaan kun kumarruit sen puoleen. Koko pissa mikä siinä oli tuli punertavaksi. En muista jatkoa. Muistatko sinä?

Pyykki  Ison pyykin kuten lakanat ja sen semmoiset pesetettiin mutta pienemmän pesi äiti itse. Muoniossa oli yksi nainen jolla oli lapsia mutta ei miestä enää kävi taloissa pyykillä. Se oli hänen toimeentulonsa. Häntä kutsuttiin pyykkäri Idaksi. En muista kulleeni sukunimeä koskaan. Hän asui aika lähellä meitä.

Saippua

Äiti teki itse saippuaa. Sitä ei varmaan siihen aikaan ollut mahdollista ostaakaan. Saippua oli ruskeaa ja voimakasta, mäntysuopaa. Sitä käytettiin kaikkialla.

Täystuho   (DDT syöpälaäismyrkku) muistaakseni oli kun Lena oli koulussa ja siellä oli joillakin pöpöjä päässä niin äiti laittoi meille molemmille täystuhoa tukkaan ja sitten pyyheliina hyvin ympäsille. Saimme istua jonkun määräajan siinä ja sitten otettiin ja pestiin tukat erikoisen hyvin.

Dela den här sidan