Elämäni Unnahašin kanssa!
Unnahaš ja minä!
2019
Nyt me sitten Unnahašin kanssa vietämme Joulua niin kuin meillä kotona vietettiin Muoniossa. Laulaminen kyllä jää vähäksi mutta joululaulujen kuunteleminen onnistuu erinomaisesti. Koirani on ihan äärettömän ihana (heh hee ainakin omasta mielestäni) vaikka se minua komentelee ja kasvattaa aina välistä. Esim. Muutaman kilometrin kävelylenkin jälkeen se on aivan villinä ilosta ja ihan lentää sohvalle ja hypii ja juoksee edestakaisin. Välistä pysähtyy ja rapsuttaa etutassuilla ihan vimmassa. No siinä vaiheessa olen joskus sanonut että ei saa rapsuttaa kun sohva voi mennä rikki jne. Sellaiseen sanomiseen olen saanut vastauksen että hän on kotonansa yhtä hyvin kuin minäkin. Jos en voi hänen tapojansa hyväksyä niin voinhan minä muuttaa muualle eihän hänkään ole valittanut minun tavoistani. No en ole vielä kuitenkaan halunnut muuttaa muualle niin olen pitänyt suuni lukossa sellaisista sanomisista nykyisin. Sitä paitsi on tosi että se ei ole minua kritisoinut yhtään mistään. Kiltisti vain leikin kun hänen ylhäisyytensä haluaa. Leikkiessä pitää minun olla hyvin varovainen kun se on niin nopea, minun pitää leikkikalua liikuttaa karkuun että se saa jahdata. Nostan sen korkealle että se ei yllä heiluttelen jne niin se viimein hyökkää sen kimppuun. Sitten on minun syyni jos en ajoissa siirrä sormiani pois tieltä. Joskus on päänikin tiellä että pamahtaa kallot vastakkain. Näyttää vain siltä että sellaisissa tapauksissa käy vain minun päähän kipeää eikä sen. Nytkin on otsa ollut kipeä muutaman päivän. Silmälasit elävät myös vaarallista elämää. Mutta se on todella ihana koira. Sitäpaitsi se on vahtikoira. Haukkkuu pataluhaksi kaikki jotka menevät ohi mutta on hiirenhiljaa kun joku älyää tulla portista sisälle
2020
Paljon voi ihminen oppia. Olen huomannut että vovve on paljon parempi kasvattamaan minua kuin minä häntä.
Kerran olin niin kiireinen että en keskellä päivää olisi ehtinyt milleen lenkille. Sanoin hänelle että eikös voitaisi jättää paiväkävely huomiseen. Vastaus oli seuraavanlainen.
Minun virkani on vanhuksen ulkoiluttaja, mutta sinä yrität estää minua hoitamasta virkaani.
No ei auttanut kuin lähteä.
Seuraavan päivänä oli sade päiväkävelyn aikana. Puin päälleni sadetakin että nyt ulos. Näppärästi tuli vastaus että työehtosopimuksen mukaan minun ei tarvii sinua ulkoiluttaa sadeilmalla koska olet niin vanha. Ei siis kävelty.
Kauriit!
Alkuaikoina kun hän muutti luokseni asumaan oli aina vaikeuksia kun satuimme tapaamaan kauriitä. Hän haukkui niitä niin kauheasti ja olisi käynyt niiden kimppuun jos olisi päässyt. Kerran sitten välkähti aivoissa että jos aina tarjoaisin lihapalan kun kauriita on liikkeellä niin ehkä hän jättäisi haukkumiset pois.
Kävely meni hyvin noin puolitoista km sitten tuli räjähdys. Nopeasti pistin käden taskuun ja vetaisin lihapalan sieltä hänen ylhäisyytensa suun eteen. Unnahaš tuhahti: tuollainen ynkli pieni pala kun minulla on kokonainen kauris saatavilla eikä vain yksi vaan viisi. Syö se itse älykääpiö.
No ei älykääpiökään sitä syönyt mutta ei myöskään ottanut niitä lihapaloja useampaa kertaa mukaansa. Nykyisin kauriit saavat hyvin välinpitämättömän kohtelun. Ei sanota edes heitä.
Juuston teko!
Aikaisemmin yritin tehdä juustoa että saan joulunaikaan omatekoista sellaista leivän päälle. Siitä tuli pyöreä n 700 - 800g kokoinen juusto joka piti säilyttää huoneen lämmössä kuusi viikkoa maustumassa. Kun se oli n 4 viikkoa vanha menin ulos yksin kun oli sateinen ilma. Sade loppuii juuri ennen kuin tulin takaisin sisälle. Siis Unnahaš meni heti ulos. Yht`äkkiä huomasin että juusto oli kadonnut viereisestä huoneesta kun ovi oli unohtunut auki. Tuli todella paha olo kun ajattelin että jollakin varmaan tuli vatsavaivoja ja että ehkä joudumme lääkäriin jne. Kävin monta kertaa katsomassa miten on asiat ulkona. En huomannut mitään erikoista. Käytiin vielä pienellä lenkilläkin ja vatsa toimi normaalisti. Muutamaa tuntia myöhemmin menin olohuoneeseen jotain hakemaan. Siellä keskellä sohvaa makasi raajarikkoinen juusto tuskissaan. Oloni helpottui kovasti vaikka iso pala olikin juuston kyljestä repäisty pois.
Sitten kun juustovaras tuli viimein sisälle kysyin miksi hän oli aloittanut juuston lahtauksen.
Hyvin yliolkainen vastaus tuli. Etkö ole koskaan kuullut puhuttavan lomakorvauksista. Ei auttanut muu kuin olla hiljaa ja tyytyä siihen mitä oli jäljellä juustosta. Tosin otin pois kaikki hampaan jäljet ja lopun vakkasin ja panin jääkaappiin. Juuston kypsyminen sai jäädä puolitiehen. Saan olla tyytyväinen että olen maksanut lomakorvaukset. Mutta vielä tyytyväisempi siihen että vatsa ei nähtävästi ollut moksiskaan juustosta.
Paras mennä nukkumaan!
Nyt on paras lähteä nukkumaan koska aamulla tulee herätys aikaisin. Ensin saan pusun poskelle tai nenän päälle jos en herää siihen tulee tassu ja antaa korvapuustin. Jos ei sekään auta niin kymmenen kiloa lötkähtää kurkun päälle ja piehtaroi siinä kiemurrllen niin kauan että se varmasti tehoaa ja kyllä tehoaakin.
Keskustelu johtajuudesta!
Kerran sanoin Unnahašille että muista sitten kun menemme kävelylle että minä määrään minne mennään kun kerran olen johtaja.
Hah hah haa sinä johtaja sinä nyt et ole mikään johtaja etkä kelpaisi edes yrittämään olla sellainen. Olet ihan hullu. Pane merkille kun mennään ulos kävelylle Kuka kävelee etumaisena. Oletko ylipäätänsä koskaan pannut merkille Kuka saa ruokansa ensin ja kenelle aukaistaan kohteliaasti ovi tarpeen vaatiessa. Sellaiset asiat näyttävät johtajuuden. Ovenaukaisijana sinä olet todella hyvä.
Sinä et näytä mitään johtajuutta kun sinä luet niitä keltaisia sivuja kerta kerran jälkeen vaikka olet jo ne lukenut aikaisemmilla kierroksilla. Se näyttää siltä että et osaa lukea ruotsia vaikka olet asunut täällä monta vuotta.
Mitä etkö ole ymmärtänyt että pysähdyn siksi että sinä olet niin vanha että sinun täytyy levätä aina välillä.
Olenko pyytänyt lepotaukoja lenkeillä koskaan?
Et, mutta kun sinä olet aina välillä niin hidas että minun täytyy kiskoa ja vetää sinua eteenpäin päästäksemme. Se vaikuttaa siltä että et jaksa.
jatkoa seuraa
Dela den här sidan