Oulu                                                                                                                                    Tainan synnyttyä 13.1.1966 kotiinlähtöhetkellä kätilökyseli, eikö lapselle ole enempää vaatteita. Ulkona oli kova pakkanen ja sanoin , että menemme taksilla.kotiin.

Äitiyslomaa oli kuukausi. Sain rakkaan pikkusiskon hoitamaan Tainaa aluksi. Ristiäiset vietettiin Kastellin kirkossa. Mukana oli Laila, Else ja Paavo.

Lailalla oli varmaan hauskaa asua meidän kanssa samassa huneessa kevät. Veikko opiskeli ja minä olin töissä Piirinmielisairaalassa.

Olimme ostaneet vanhan Fiat 500 merkkisen auton. Lailalla oli ajokortti ja niinpä pääsimme lähtemään Muonioon minun kesälomalla. Veikko jäi vielä Ouluun ja tuli perässä myöhemmin. Taina oli vaununkopassa takapenkillä. Turvavöitä ei siihen aikaan vielä ollut. Matka sujui hyvin, mitä nyt pieni 30 km matka joen väärää puolta. Sama matka piti tulla takaisin, että voimme jatkaa eteenpäin. Syy oli minun, muistin tienkohdan väärin.

Kotona Muoniossa jopa isäkin makasi mahallaan lattialla, kun Taina Oli viltin päällä.Olin iloinen, että Laila oli kotona myös.

Kesällä Tainaa hoiti kuukauden Veikon serkku, Tuulikki. Hän oli 16v ja osasi lapsenhoidon hyvin, Vieläkin ihmettelen, miten luotin vauvan hoidon niin nuorelle. Kaikki sujui erinomaisesti, eikä ongelmia ollut.

Heinäkuussa muutimme Veikon työn perässä Rantsilaan.

RANTSILA

Saimme kunnan vuokraaman pienen talon. Siinä oli keittiö ja kamari, hella ja uunilämmitys. Ulkorakennuksessa oli ulkovessa,sauna ja halkovaja. Vesi tuli kaivosta talon keittiöön, kun musti laittaa syöttövettä. Kun se unohtui, sai käydä vinttaamassa vettä kaivolla. Isot pyykit veimme Ouluun 60km päähän, pitovaatteet ja lapsen pyykin pesin saunalla. Kannoin siis veden kaivolta saunan pataan, lämmitin veden ja pesin pyykin. Tainan laitoin sisälle leikkikehään siksi aikaa. Kävin vähän väliä katsomassa häntä. Ei se ollut Tainallekaan kovin mukavaa.

Kunta suostui hommaamaan meille sähköhellan, ja ruoanlaitto helpottui. Uunia piti lämmittää joka päivä, siis puiden kanto oli myös päivittäistä.

Jouluna menimme Muonioon ainakin kahdeksi viikoksi ja jätimme talon kylmilleen. Palatessamme talo oli kylmä kuin kellari. Lämmitimme uunia varovasti ja nukuimme ensimmäisen yön vaatteet päällä. Tainalla oli ulkovaatteet lakkia myöten. Ihme että piippu kesti ja uuni myös. Meillä oli ikää peräti 23, lähellä 24 ikävuotta.

Tammikuussa menin töihin Kunnalliskotiin. 3km:n matka taittui polkupyörällä. Kovassa pakkasessa se oli raskasta. Kerran liukkaalla kaltevassa mutkaas pyörä siirtyi sievästi alta pois ja tipahdin pyrstölleni tiehen. Puolella kankulla istumista riitti. Taina sai hoitopaikan aivan läheltä. Sitä iloa riitti pari viikkoa ja sitten perhe muuti pois. Uusi hoito löytyi myös läheltä vähäksi aikaa.Sekin perhe muutti ja taas lapsi vietiin uuteen hoitoon. tiemestarin perheeseen.

Meille tuli muutto kansakoulun opettajain asuntoon. Erään opettajan tyttö hoiti vuorostaan Tainaa. Aloin odottaa Outia ja pääsimme muuttamaan opettajien rivitaloasuntoon. Kesäälä Veikko hoiti Tainaa, mutta kesäyliopiston ajaksi sain kuljettaa Tainaa pyöränpäällä Kunnalliskodille johtajattaren perheeseen.

Kunnalliskodilla päätimme porukalla mennä Ouluun autokouluun. Meitä oli neljä innostunutta. Autokoulun opettaja haki meidät klo17.00 ja toi takaisin klo 21.00. Heinäkuu kului tällä tavalla töiden lisäksi. Minua helpotti, kun pääsin autolla töihin ajokortin saatuani.

Outi syntyi Oulussa 7.4.1968. Sama kätilö avusti kuin Tainan aikana. Veikko haki meidät Oulusta kotiin. Istuin Etupenkillä vauva sylissä, kun ohittava auto lennätti kiven tuulilasiin. Se särkyin pieniin palasiin ja jouduimme ajamaan avoautossa loppumatkan. Minä menin vauvan kanssa takapenkille ja laitoin kassin tuulen suojaksi. Vauva oli vasta viiden päivän ikäinen. Ilmankos hänestä tuli lämminverinen, jolla oli aina lapsena kuuma.

Outi kastettiin kotona ja syksyllä saatiin Elma kotiin hoitamaan lapsia.

Outin ristiäisistä. Äiti ja isä olivat käymässä meillä palatessaan etelän matkalta. Isä sai Outin hymyilemään, kun jaksoi houkutella pitkän aikaa

Äiti ja isä lähtivät kotiin ja veimme heidät Ouluun junalle. Äiti oli Rovaniemeltä jatkanut Sodankylään ja isä kotiin Muonioon. Hän ei ollut jaksanut mennä äidin mukaan-

Minulla alkoi kesäloma heinäkuun alussa ja menimme Rovaniemelle Annelin ja Veikon luokse ensin. äiti soitti ja kertoi isän vilustumisesta. Me jäimme vielä Annelin luo yösi ja sitten ajoimme Muonioon. Isän kunto oli huonontunut. Hän sanoi minulle, ettei hänestä ole enää mihinkään. Soitin sairaalaan ja sovin isän menosta sinne. Ambulanssi oli tietysti rikki ja oli tyydyttävä taksikyytiin makuuasentoon takapenkillä.

Kohta sairaalasta ilmoitettiin, että pitää siirtää Kittilään, koska Muoniossa ei ollut lääkäriä. Äiti meni mukaan. Seuraavana päivänä isä kuoli siellä. 

Eila otti Tainan ja Outin luokseen. Outi täytti juuri kolme kuukautta. Veikko ja minä pääsimme Kittilään ja toimme äidin kotiin.

Hautajaiset pidettiin kotona. Mukana oli äidin sisaruksia ja meidän serkkuja Sodankylästä, Ragnar-setä Helsingistä ja kyläläisiä. Tietysti me sisarukset perheinemme olimme myös.

Laila ja Nisse istuttivat luonnon kukkia penkkiin rappujen vierelle. Eila oli keittämässä kahvia. Airi oli meidän mukana.

Surullinen loma, eikä mieleen jäänyt paljon mitään.

Rantsilassa oli sen jälkeen Veikon äiti ja Airi hoitamassa lapsia, kun Veikko opiskeli Oulun kesäyliopistossa ja minä olin töissä. Meillä oli silloin wc:ssä kylpyamme ja pyykkikone. Taina ja Outi nauttivat vedessä olosta, Taina ammeessa ja Outi vannassa.

Syksyllä sain Vienon avulla eräältä emännältä lainaksi kangaspuut. Eeva ja Eino tarjoituivat laittamaan ne paikalleen loimilankoja myöten. Leikkelin joutessani matokuteita ja syksyllä Elma jatkoi sitä, kun lapset olivat päiväunilla. Elma oli nuori, mutta hoiti lapsia hyvin. Ulkoilutti heeitä, laittoi ruokaa, leikitti ja piti asunnon siistinä. 

 Seuraavana kesänä me muutimme Kuopioon ja lapset olisivat tahtoneet Elman mukaan. Veikko sai paikan Kuopiosta, mutta minä olin kotona.

Kuopio                                                                                                                         

Vuokra-asunto

Saimme asunnon ommakotitalon yläkerrasta, olohuone, makuuhuone ja keittiö, puuhella ja WC. Saunassa ei saanut käydä, eikä pihalla olla. Pyykit piti viedä pesulaan ja pikkupyykin pesu tapahtui pienessä vessassa.. Ostimme pienen sähköhellan. Lasten kanssa kävin leikkipuistossa, jonne oli matkaa. Iltaisin kävelimme kaupungilla, lapset vaunuissa. Talvella laskimme mäkeä Alavan kirkon lähellä lampea kohti.

Kerran Outi tipahti putkijakkaralta sen keikahtaessa lattialle. Minä nostin hänet ylös jpää alaspäin ja kopsautin selkään. Ruoan palnen tipahti suusta ja henki kulki, muuten hän oli aivan veltto. Soitin alakerrasta sairaalaan ja vein hänet Tainan kanssa taksilla KYS:aan. Outi otettiin osastolle aivotärähdysepäilyn vuoksi. Vierastunnilla vain sai käydä hänen luonaan, eikä Tainaa saanut ottaa osastolle mukaan. Siispä jätin hänet rappukäytävään ja käskin olla nätisti ja pysyä lähettyvillä. Kävin usein katsomassa, että hän pärjäsi.

Koska Veikko ei ollut mukana, Outi kysyi: "Onko isi umpassa?"

Aivotärähdystä ei onneksi ollut ja Tainakin selvisi käynneistä kunnialla.

Koska emme saaneet käydä saunassa, kiusasimme Kaisua ja Aslakia joka kuukausi vierailulla Venetmäen koululla, että pääsimme pesulle. Lapsista se oli hauskaa, kun saivat leikkiä Minnan ja Virpin kanssa.

Keväällä saimme varattua osakkeen uudesta rakenteilla olevasta kerrostalosta. Odotimme sen valmistumista innolla.

Oma osake                                                                                                                      

Talo valmistui ja pääsimme muuttamaan osakkeeseemme toukokuussa 1970.. Asunnossa oli makuuhune, lastenhuone, olohuone ja keittiö, kolme vaatehuonetta, WC Ja kylpyhuone. Olohuoneesta pääsi parvekkeelle Eteinen oli sen verran tilava, että pakaste mahtui siihen. Sisäeteinen oli lisäksi takkinaulakkoineen.

Kellarikerroksessa oli sauna, pesutupa, kuivaushuone, mankelihuone ja kerhohuone. Kellarissa oli myös varastotila jokaiselle asunnolle sekä kylmäkellaritila.

Ulkona oli autoille lämmitystolpat.

Lapsille oli pihalla hiekkalaatikko ja keinut. Tontin viereaaä oli kenttä, joka oli joskus ollut kaatopaikkana. Lapsilla oli reilusti tilaa leikkiä. Aikuiset laittoivat lentpalloverkon ja kesäiltaisin kokoonnuttiin pelaamaan.

Yhtenä talvena lapsille jäädytettiin pihaan luistelua varten ala.

Talossa oli 8 kerrosta ja asuntoja yli 30. Lapsia oli pari joka perheessä, kaikki suunnilleen saman ikäisiä. Leikkikavereita löytyi aina. Jos joku jätti tuli toinen tilalle. Ovikello pärräsi jatkuvasti. Oven takaa löytyi kysyjä : ootko mun kaa? Syntymäpäiviä oli pitkin vuotta. Lapset nauttivat kavereista.

Talvella pihasta pääsi suoraan hiihtoladulle ja koulun luistinrata oli 500m päässä. 

Talon kerhohuoneeseen saatiin kahdet kangaspuut. Toisissa voi kutoa mattoja ja toisissa matkahuopia. Sylvi hommasi huovutuspaikan, johon kaikki matkahuovat vietiin. Langat ja loimet hankittiin yhteisesti. Myöhemmin jotkut kutoivat pellavaliinojakin. Sylvillä oli savenpolttouuni ja hän piti meille savityöopetusta. Lapset saivat myös osallistua. Sylvi huolehti töiden maalaamisesta ja poltosta Värin sai itse valita.

Kesällä istutettiin talkoilla koivurivi tontin reunalle. Nyt ne ovat jo suuria puita. Yhteishenki oli hyvä, koska kaikki tulivat yhtä aikaa taloon. Tunnettiin toisemme ja apua sai tarvittaessa.

Kerran olin lähdössä töihin ja ulko-oven lukko oli irti. Soitin Ailalle ja hän miehelleen Pekalle, joka oli myös talonmies. Hän tuli ruokatunnillaan avuksi.Pekka sanoi, että olisin saanut lukon korjattua, jos olisin uskaltanut purkaa sen kokonaan. Samoin hän kerran neuvoi WC:n säiliön vuotaessa, miten neulalla sai pienen uimurin  varsiosan reiän auki. Säiliö täyttyi ja vuoto loppui.

Vähitellen alkoi porukka vaihtua, kun ihmiset rakensivat taloja. Minulle tuli hinku saada talo ja haimme tonttia kaupungilta ilman tulosta.

Oma talo

Veikko ei ollut niin innostunut asiasta kuin minä. Katsoin myynti-ilmoituksia ja löysin nykyisen asuntomme. Ajelin katsomassa tätä ulkoapäin Riitta-Liisan kanssa. Erik, Tero ja hän olivat meillä käymässä mennessään etelään. Veikkoa sain houkutella käymään tässä. Lopulta se onnistui ja päätimme ostaa tämän. Kauppa tehtiin nopeasti. Kahden viikon kuluttua muutimme. Erik perheineen pysähtyi hoitamaan Teroa paluumatkalla, mutta emme olleet enää siellä. Talonmies päästi heidät sisään. Asunto oli tyhjä, mutta Tero sai ruokaa ja kuivan vaipan. Sitten heidän matkansa jatkui. Kukaan ei tiennyt meidän uutta oasoitetta.

Remontti

Kaupunki antoi remonttiavustusta anomuksen perusteella. Kaupungin kirvesmiehet ja muut työntekijät  olivat käytössä. Olimme asuneet vuoden, joten tiesimme suunnilleen, mitä piti tehdä. Lämmöneristystä seiniin, pannuhuoneeseen öljylämmityskattila, varastoon öljysäiliöille  suoja, pesuhuoneesta takkahuone, saunasta pesuhuone ja varastoon siitä ovi ja sinne löylyhuone. Alakerran komeroon tehtiin WC. Arkkitehti oli myös kaupungin puolesta. Kaupugin avustus oli lämmöneristystä varten, mutta saimme pitää työntekijät maksamalla itse lisätöistä. Varastoon valettiin lattia, koska se oli maapohjalla. Muurari teki leivinuunin ja takan., laatoitti pesuhuoneen suihkunurkan, lattian, takkahuoneen ja WC. lattiat.

Valutöiden yhteydessä betonia oli liikaa, joten tein rimoista kehikon laattoja varten. Kirvesmiehet naureskelivat aluksi, mutta, kun kehikot syntyvät, he auttoivat laattojen kanssa. He myös neuvoivat, miten niitä piti kastella, etteivät kuivu liian hopusti. Betonista saatiin myös paksu laatta Grilliä varen pihalle. Sen miehet tekivät itse.

Samat laatat ovat yhä alapihassa, ikää niillä on lähes 40v.

Pihalla oli remontin takia lautajätettä ym. Yhtenä päivänä varpusen poikanen meni pinon alle, eikä emo sitä löytänyt. Poikanen ei osannut vielä lentää. Taina, Outi ja minä maanittelimme, kunnes saimme sen tulemaan esille. Otimme sen laatikkoon ja toimme aisään yöksi. Aamulla veimme sen takaisin puukasan luo ja menimme hiljaa kauemmaksi. Kuinka ollakaan emo tuli sitä hakemaan ja sai sen vietyä pois.

Vähitellen teimme lisää remonttia. Laitoimme parketit vanhan lattian päälle, myös keittiöön. Se oli vikatikki, koska välillä tippui vettä touhutessa lattialle ja pinta kärsi. Astianpesukone hankittiin ja se meni vanhuuttaan rikki. Sitä ei saatu pois parketin takia. Taas oli käsitiskiä aikansa ja sitten vaihdettiin keittiön kaapinovet. Lattialta poistettiin parketti ja tilalle tuli muovimatto. Nyt saatiin uusi astianpesukone.

Sitten ulkovuoraus uusittiin ja tuli vinyyliverhous ja uudet ulko-ovet. Seuraavana vuonna uusittiin patterit ja putket, jotka tehtiin pinta-asennuksena. Taas kului vuosi ja pesuhune laatoitettiin uudelleen, nyt myös seiniät. Katto on puusta. Saunan lattia laatoitettiin myös. Pesuhuoneen lattiassa on sähkölämmitys.

Taas kului vuosi ja katon pelti uusittiin ja samalla sitä hieman korotettiin, että ilma kiertää. Joku vuosi oli väliä, kunnes viemäri sujitettiin.

Viime aikoina on joku aina käynyt rappusilla esittämässä remontteja. Olen sanonut, ettemme jaksa ajatella niitä, kun on monta vuotta perääkäin jo ollut. Se kyllä onnistui, kun yhdet uusuvat pikkuvaraton ja leikkimökin katot ja maalasivat ne..

Mökin kattopelti myös vaihdettiin. Onneksi niistä sai kotitalousvähennystä työn osalta.

Leivinuuni

Opettelin leipomaan ruisleipää juuren avulla. Uuni oli kuudelle leivälle, mutta tein niin isoja, että neljä täytti koko tilan. Niistä tuli aikaa myöten erinomaisia.  Kaisu opetti miten tiedän oikean lämmön. Kun hiilet on otettu pois, käsi uuniin. Jos pitää heti nykäistä pois on liian kuuma. Hetken aikaa pitäisi pystyä pitämään kättä. Opin tekemään vedestä, suolasta ja ohrajauhoista pienen määrän pehmoista taikinaa. Siitä sai pieniä rieskoja. Ne äkkiä liian kuumaan uuniin, paistuivat hetkessä ja sitten sai ruisleivät laittaa tilalle.. Ruisleivät vaihdoin edestä taakse välillä Juurta säilytin jääkaapissa muovipurkiss. ja leipää tein kahden viikon välein.. Kypsiä olivat, kun koputtaessa pohjaan kumisivat.

Omenapuut     

   Saimme kuulla, että eräällä tontilla oli omenapuita, jotka aiottiin hävittää. Soitin kaupungin virastoon ja sain luvan hakea sieltä niitä. Veikko ja minä ajoimme pyörillä sinne. Jätesäkkit ja lapiot oilvat mukana. Tiesimme, että oksat saivat olla yhtä leveällä kuin juuret. Siispä urakoimaan. Kesti aikansa, että puu saatiin irti. Juuret jätesäkkiin ja koko .puu muutenkin peräkkäisten pyörien päälle. Kävellen raahattiin saalis kotiin. Toinen samanlainen reissu tehtiin. Kotipihassa piti kaivaa kaksi suurta kuoppaa, laittaa uutta multaa, paljon vettä ja sitten puut pystyyn paikoilleen. Veden kantoa oli paljon päivittäin. Vuosien jälkeen toinen puu kuoli. Siihen ostettiin uusi ja vielä kolmaskin. Uusi puu eli muutaman vuoden, kolmas tuotti hyviä syöntiomenia.vuosia. Isoin siirretty puu antaa hyvän sadon säilöomenia joka vuosi edelleen. Niistä tehdään omenasosetta, jota syödään marjojen kanssa aamuisin.

 Luumupuu  

Ostin Sinikka nimisen puun. Kolmantene vuonna saatiin neljä luumua. Sen jäkeen on tullut niin paljon, että on voitu antaa reilusti syötävää lasten perheille myös.

Tuttavat antoivat luumupuun piiskataimen. Sen kanssa kului useita vuosia, kunnes tuli pari kolme herkullista luumua. Sitten myrsky kaatoi kaupungin pulelta puun se päälle. Se katkesi ja piti ottaa poi. Sen paikalla on kirsikkapensas. Se on istutettu toukokuun alussa ja kukki jo.

 Marjapensaat                                                                                            

On punainen, mustia, vihreitä va vattuja. Mansikkamaa on suojattu verkolla.

 Kolmas lapsi                                                                                         
 

Xavier syntyi 22.1..1988 sektiolla. Kotiinlähdön aikana Veikko kantoi häntä ja minä könkkäsin perässä kyynärsauvoilla. Veikko istahti vauvan kanssa taksiin ja sanoi osoitteen. Auto lähti liikkeelle ja minä huidoin sauvoilla, että älkää minua jättäkö. Taksikuskia nolotti, mutta eihän se hänen syynsä ollut. Sain kotiapua neljänä päivänä, kun en alussa voinut nostaa vauvaa, mutta sen jälkeen oli pärjättävä. Veikko nosti yöllä tarvittaessa ja päivällä, jos oli kotona. Onneksi vaunu mahtui vessaan. Työnsin sitä mahalla, koska kädet tarvitsin kyynärsauvoissa. Kuusi viikkoa oli tällaista. Sitten pystyin kävelemään. Olin kolme vuotta kotona ja kävelin arkisin joka päivä kaupungille ja takaisin vaunuja työntäen. Xavier nukkkui ulkona n. 4 tuntia päivittäin.

Xavier konttasi pienenä keittiössä ja yks kaks nousi seisomaan seinää vasten. Hän oli silloin 6,5kk. Siitä alkoi minunki lattiaelämä. Joka puolella, missä pystyi jotakin vasten nousemaan, hän teki sen. En uskaltanut jättää niin pientä itsekseen, vaan olin aina lähettyvillä. Taina ja Outi auttoivat, kun olivat kotona.

Xavierin täytettyä 3v, Hän sai perhehoitopaikan läheltä  Minä menin takaisin työhön

Aamuvuoroon lähtiessä nousin klo 5.20. Siten ehdin pestä ja pukea Xavierin, laittaa hänelle aamupuuron ja marjat. Veikko vei hänet hoitoon töihin lähtiessä Minä hain Xavierin töiden jälkeen kotiin. Söimme ja lähdimme ulos. Talvella, kun oli nuoskaa lunta teimme lumiukkoja ja joskus tein pulkkamäen alapihaan menevään rinteeseen. Toisinaan rakensimme lumeen matalareunaisen asunnon Tiina-nukelle kotileikkiä varten. Myöhemmin tein Tiinalle vaatteita, jopa hupullisen turkin keinotukuksesta. 

Xavier oli pienestä saakka innostunut kuuntelemaan, kun luin hänelle. Taina ja Outi sanoivat, että nyt on äiti mielipuuhassaan, kun saa lukea. He eivät  itse pienenä erityisesti välittäneet siitä

Laulaminen oli myös Xavierista mukavaa.

Koulu alkoi saksankielen luokassa. Kiinnostus kieliin on jatkunut aikuisenakin.

Äiti 80v

Äiti tuli Annelin ja Veikon mukana meille viettämään 80 vuotspäiväänsä. Laila, Nils, Susanne ja Henry tulivat myös omalla autollaan asuntovaunu mukana. 

Äiti tahtoi ostaa itselleen uuden puvun. Menimme kaupungille sellaista etsimään. Viimein löytyi juhlapuku ja äiti oli tyytyväinen.

Yhdessä olimme miettineet, mitä antaisimme lahjaksi. Äidillä oli tapana kutoa tai virkata kotona pyyheliinan pitsejä. Hän istui olohuoneessa vanhalla mustalla tuolilla, jossa ei ollut käsinojia. Hän saattoi välillä nkahtaa ja pelkäsimme hänen putoavan siitä. Siispä ajattelimme ostaa jonknlaisen nojatuolin. Minä rustasin seuraavan runon lahjan mukaan:

Onnea Äidille armaalle ja mummille parhaalle.

Kun tuolissa on käsinojaa kaksi, niin istuminen tulee varmemmaksi.

Ja lattialle putoamisen pelko poistuu, vaikka nukahtelu useinkin toistuu.

Huonekalukauppaan koeta astella ja itsellesi istuinta ala katsella

Saat kavereita kyllä siihen avuksi, silloin unelmasi ei haihdu savuksi.

Näin televisiota seurata saat rauhassa ja suku säästyy huolien paulasta

Mittaa pituus, leveys, korkeus oikein tarkkaan,

niin vastetta saat ihan joka markkaan.

Syntymäpäivänä oli kaunis auringonpaiste ja saatoimme olla ulkona koko joukolla.Tuolin äiti osti myöhemmin Annelin kanssa Rovaniemeltä. Minusta oli mukavaa, että juhla oli meillä, vaikka kaikki eivät päässeetkään mukaan.

Muistoja lapsista pieninä

Outi sanoi tänään, että pienenä hautausmaalla käydessä hän ja Taina olivat alkaneet leikkiä jonkun vasta haudatun luona, kun oli pehmeää hiekkaa. Minä olin komentanut heti pois siitä. Outi muisteli, että oli kysynyt mitä sielu tekee? Olin sanonut sielun nousseen taivaaseen. Outi oli kuvitellut, että valkoisessa narulla kiinnitetyssä paketissa sielun voi vetää taivaaseen narun avulla. Kun oltiin lähdössä vaarin haudalle, hän kysyi: joko me mennään sinne hautaamolle?

Isompana Taina ja Outi nukkuivat omassa huoneessa, Outi huuteli illalla sietä: äiti, taas Taina hengittää!

Taina oli pienenä varma, ettei hän synnytä lasta,vaan koiran. Silakoista hän tuumasi, ettei syö noita hiuksia, siis ohuita pehmeitä ruotoja.

Dela den här sidan