Muutto uuteen virkataloon Niemenpäähän tuntui juhlalliselta. Talo oli  hirsirakennus. Siinä oli mahdottomasti tilaa, kun Karistamolla oli ollut vain pikkuinen keittiö, pieni makuuhuone ja pieni kamari. Meitä oli sentään seitsemän henkeä. UUdessa oli keittiö, vinttikamari, apulaista varten huone, makuuhuone äidille ja isälle, lastenhuone, ruoka- ja olohuone. Kaksi vc:tä.

Talon toisessa päässä oli konttori.Isälle oli oma huone ja toisessa oli kanslisti sekä kolme metsähoitajaa. Päädyssä oli vielä huoneen ja keiitiön asunto yhden metsänhoitajan perheelle. Yksi vc myös.

Alakerrassa oli pottukellari ja toinen muita ruokatarvikkeita varten. Siellä oli myös halkovaja, pannuhuone, pyykkitupa ja sauna.  Saunassa oli suihku.

Tontin ympärillä Niementien puolella oli korkea kuusiaita. Virkatalon päädyn puolella oli entisen aluemetaänhoitajan istuttamia kukkia. Suurin osa oli jäänyt rakennusjätteen , siis perustuksen kaivamisesta syntyneen, alle. Tunturivalmuja, jääastereita ja vanhan ajan lyhyitä sinivalkoisia akileoja ainakin nousi kesäisin maasta. Harmi, että paljon oli kuollut, kun ne olivat peittyneet.  

Uinti

Meille koitti onnen aika, kun uimaranta oli lähellä. Vihdoin saimme uimataidon, joka oli kosken rannalla jäänyt kapean, ojaksi sanotun, joen varaan. Kävimme uimassa monta kertaa päivässä. Eräs naapurin täti sanoiki, että Laila ja Lena ne uivat satoi tai paistoi.

Uimataidon kartuttua aloimme kokeilla joen yli uimista. Aluksi oli aina joitakin lapsia veneellä mukana. Myöhemmin uimme ilman veneen apua. Keskellä jokea oli hirmu kylmä vesi ja virtaava joki oli joka paikassa. 

Aslak hommasi jostain kajakin ja sillä saimme meloa. Aluksi en osannut meloa rauhallisesti. Vetäisin liian voimakkaasti vettä melalla ja kajakki kupsahti nurin.. Olin kuin sorsa pää alaspäin vedessä ja kajakki peittona. Onneksi avuliaat kaverit pyöräyttivät kajakin oikein päin.

Leikkimökit

Kahdessa naapurissa oli leikkimökki ja saimme leikkiä toisten kanssa niissä. Kerran löytyi kuollut pikkulintu. Leikkimökissä vietettiin sille hautajaisia. Yksi lapsista oli pappina ja seisoi jakkaralla meitä ylempänä.

Joskus saimme olla siellä yötä. Naapureiden lapset olivat vuorostaan meidän rankisessa yötä.

Flanellikangas

Sodan jälkeinen pula-aika jatkui ja mitään ei saanut turhaan ostaa. Meillä oli kova hinku saada tehdä nukeille vaatteita. Menimme kauppaan ostamaan ohutta flanelli kangasta laapsiamme varten. Kaupassa oli kaunista vaaleankeltaista, kukikasta kangasta. Sanoin liukkaasti, että tuota otamme äitiä varten. Meillä oli mietittynä määrä valmiiksi.

Lastentaudit

Meillä oli tuhkarokko, vihurirokko, vesirokko ja sikotauti. Lastenhuoneessa leikimme sairaana ollessa pikkunukeilla. Meillä oli kaksi isoa reunallista laatikkoa, kummallakin koti omaa nukkea varten. Vanha selkä- ja käsinojallinen tuoli oli hyvä kerrostalo. Toinen laatikko oli käsinojien ja toinen istuimen päällä.

Kansakoulu

Kouluun kulkeminen oli paljon mukavampaa Niemenpäästä, koska matka oli lyhyempi. Varsinkin sitten, kun Lailakin meni sinne. Kovilla pakkasilla laitoimme kaulahuivin kasvojen suojaksi ja joskus hieroimme pakkaslumella kasvoista punaisia paleltumakohtia. Taisi tämä konsti vain pahentaa tilannetta.

Kerran Anja pyörtyi luokassa ja opettaja pani minut opettajien huoneeseen vahtimaan, ettei Anja putoaisi sohvalta. Sitten, kun hän heräsi ja pysyi tolpillaan, minun piti saattaa hänet kotiin. Ei silloin ollut taksikyyditystä, eikä aikuista mukana.

Minä olin Anjan kanssa hyvä kaveri. Olimme kuulleet koulussa uudesta rokotteesta, josta piti kotona kysyä pistolupa. Keksimme koulusta lähtiessä, että nyt sen saisi helposti, koska terveyssisar asui kunnantalolla matkan varrella. Siispä menimme kopettamaan ovelle. Pyysimme uutta rokotetta ja sanoimme, että ainahan kotona luvattiin ottaa kaikki, mitä oli tarjolla. Terveyssisar käski meitä vuorotellen hänen sänkynsä päälle ja pisti rokotteen. Minä kerroin kotona, että asia on hoidettu tulomatkalla.

Sairaala

Närästyksen vuoksi minun piti mennä syömättä vastaanotolle. Äiti sanoi, että pitää sanoa nimi ja asia ylihoitajalle ja odottaa kiltisti vuoroa. Sitä odottamista riitti. Eteistilassa oli tuoleja ja paljon ihmisiä. Aikain päästä minulle tuotiin korppuja ja vettä. Kaikki piti syödä ja sitten taas odottaa. Vihdoin ylihoitaja pyysi minut toimenpidehuoneeseen. Minulle laitettiin pitkä muoviesiliina, ylihoitajalle samoin. Hän otti pitkän, minusta paksun, muoviletkun, jota minun piti niellä. Tarkoitus oli, että hän ottaa pieneen kippoon mahanestettä, kun letku on mahassa. Sitä ryöpsähti sekä letkusta että letkun ympäriltä. Näytettä tuli riittävästi.

Kerran lapsena tuli kihomatoja ja ulostenäytteitä piti kotona kerätä monena päivänä tyhjiin tikkuaskeihin. Kukaan ei neuvonut määrää, joten laitoin "riittävästi" joka askiin. Kassissa kiikutin aarteet sairaalaan. Jouduin odottamaan taas pitkään. Opettelin odotustilan seiniltä pikkutauluista ohjeita kuten Älä sylje lattialle,

ja Raaka kala paha pala, siitä suuri munasato, josta tulee lapamato. Ja haju leijui ilmassa aarrekassista.

Yhteiskoulun luistinradalla oli mukavaa luistella vauhddilla reunaan ja hypätä kinokseen. Sattui kuitenkin niin, että reunalla oli hiekkaa ja luistimet tökkäsivät siihen. Tuli äkkipysähdys ja mätkähdin mahalleni kinokseen käsi edellä. Haukoin henkeä ja käsi oli kamalan kipeä..Onneksi minulla oli seurana reipas pikku-sisko, Laila, joka auttoi luistimet jalasta ja työnsi minut potkurilla kotiin. Äiti passitti minut vastaanotolle potkurilla yksin. Äiti lupasi, että saan tulla taksilla takaisin. Ranteessa oli murtuma. Kipsilasta laitettiin ja ylihoitaja sanoi minun olevan niin reipas, ettei tilata taksia, vaan voin mennä potkurilla takaisin kotiin. Kyllä ärsytti, mutta minkäs mahdoit.

Kalastus ja veneretki

Lailan kanssa soudimme monesti Liannokalle onkimaan. Meillä oli kotona pottumaassa hyviä kastematoja sitä varten. Niitä myimme myös turisteille, kun he kävivät hakemassa konttorista kalastuslupia.

Saimme paljon ja usein ahvenia ja särkiä. Aluksi äiti perkkasi niitä, mutta sitten hän kyllästyi. Meillä oli lupa onkia sillä ehdolla, että itse perkkasimme ne. Äiti teki kaloista kalapullia, joista en tykännyt, mutta kalapata ruiskuorella oli hyvää.

Isä kävi kesälomalla Lätäsenolla Jannen kanssa kalastamassa.Ne kalat säilöttiin suolattuina nelikoihin ja käytettiin pitkin vuotta.hdimme

Meidän veneessä oli myös perämoottori. Kerran lähdimme, isä, äiti, Laila ja minä retkelle jokea ylöspäin. Kun vastaan tuli hieno hiekkaranta, pysähdyimme sinne. Isä teki nuotion ja Laila ja minä menimme uimaan. Kahlasimme jonkin matkaa, kun Laila yhtäkkiä meni uppeluksiin. Joen pohjassa oli syvennys, eikä Lailan jalat yltäneet pohjssn. Minä tempaisin hänet ylös ja pääsimme pelkällä säikähdyksellä. Muuten retki oli mukava.

Vanha varastorakennus

Virkatalolle muuttamisen alkuaikana sen toisessa päässä asui yksi metsänhoitaja vaimonsa kanssa sen aikaa, kun heille rakennettiin asuntoa. Me kävimme joskus heillä kylässä. Saimme syödä karviaismarjoja. Ne olivat meille ihan outoja. He neuvoivat myos, miten karamellipapereita voi taittaa neliöiksi, pinota niitä sitten päällekkäin ja napauttaa pienellä kepillä. Siten voi kerätä itselleen kasan, Voittaja oli kerännyt eniten.

Heiltä saimme myös elämämme ensimmäiset viisi mansikantaimea. Hoidon tuloksena oli muistaakseni kolme mansikkaa, jotka jaoimme.

Isä oli jostakin hommannut kolme vadelmapensasta. Muutama vadelma kypsyi. Isä sanoi, että jos vadelmassa sattuu olemaan mato, niin se on vain vadelmaa.

Lammas, 

Varastorakennuksen toisessa päässä asui Peppi- lammas, kaikkien lasten lemmikki ja Lailan ikioma. Kerran olimme koko päivän isän mukana virkamatkalla. Peppi oli ikävöinyt meitä ja määkinyt koko päivän. Kun palasimme kotiin, Pepin ääni tuskin kuului ja oli ihan käheä.

Leikit

Leikkikavereiden kanssa olimme piiloa talvella virkatalon reunakuusten luona. Oksien ja kinoksen suojaan oli helppo piiloutua.

Kesällä naapureiden pihoilla oli hyviä piilopaikkoja esimerkiksi heinäladossa heinien alla. Vielä mukavampaa oli, kun aikuiset tulivat mukaan. 

Kerran löysimme kuolleen hiiren ja sitten heittelimme sitä toisia kohtti  Mäti oli se, johon hiiri osui.Mätisillä olo kesti niin kauan, että hiiri lopulta ol venynyt kakksinkertaiseksi.

Meidä maitotalon pihalla, koirankopissa oli kerran jonkin aikaa ketun poikanen. Se haukkui kuten koira.

Yhteikoulu

Eläinlääkärin tyttö, Heidi, oli samalla luokalla. Saimme katsoa koiran varpaan leikkausta. Heidi oli hyvä ystävä, joka muutti perheensä kanssa pois.

Sitten ystävystyin Liljaan. Hän oli Hetasta ja oli yksinäisen näköinen, joten menin kysymään nimeä ja rupesin olemaan hänen kanssaan. Se ystävyys kesti aikuiseksi saakka.

Yhtenä kesänä Kaarina-serkku oli käymässä. Menimme avovintille voimistelemaan. Hänellä meni jotenkin polvi paikoiltaan. Minun piti Kaarinan ohjeen mukaa vetää se paikoilleen. Kuului naksahdus ja kaikki oli taas hyvin.

Laila oli aina puolustamassa heikompia ja kiusattuja. Hänellä oli voimaa ja piti pojatkin kurissa. Kerran sattui taas jokin hässäkkä koulun käytävällä ja Laila antoi pojalle mitä kuuluu ja kuka käskee. Me toiset keräänyimme ringiksi ympärille ja kannustimme huutamalla; Laila, Laila!

Joulu

Meillä oli oikea kuusi ja elävät kynttilät. Yksi oli aina vuorollaan vahtimassa kynttilöitä vesiämpäri ja paloruisku vieressä Joulupukki tuli pitkässä susiturkissa ja valkoisissa poronkarvakengissä kuten ainaJ Se susiturkki oli meille pukkiturkki. Jouluevankeliumin jälkeen laulettiin joululauluja yhdessä  Joskus äiti lauloi sopraanoa, Anneli alttoa ja Aslak tenoria. Laulujen sanat osattiin yleensä ilman apua.

Kerran aattona autoin Aslakia pukeutumaan pukin varustuksiin. Kun hän oli valmis niin hän meni nelinkontin lattialle ja Laila sai nousta selkään. Minä menin olohuoneeseen missä sitten kaikki odottivat. Sinne siis Laila ratsasti pukin selässä.

Niemenpään lapsia pyydettiin katsomaan, kun isä näytti vanhoja värillisiä varjokuvia senälle lakanan päälle. Sitten lakana laitettiin nurkkaan ja äiti, esitti Aslakin kanssa nukketeatteria Olga, Vanja, pyöreäposkinen nukke ja possu ainakin olivat rooleissa. Lopuksi annettiin mehua ja pikkuleipiä 

Erik oli kova urheilemaan ja kilpailemaan. Sain monesti hieroa hänen pohkeitaan ja toisinaan pyyhkiä pölyt palkinnoista pientä maksua vastaan.

Erik kävi myös Ruotsin puolella kilpailuissa. Hän kertoi kotona kuulutuksista siellä.

- Pois sikiöt plaanalta kyylan vatkaus alkaa. - Nyt alkaa ylheisten naisten 10km.

- Pois sikiöt plaanalta juniorit starttaavat juuri varsin. - Pois sikiöt plaanalta Hygo varvaa juuri moolhiin.

Uimakoulu

Qsasimme uida koiraa ja Yrjö opetti meille rintauintia. Hän oli hyvä ja kärsivällinen siinä. Vähin erin oppi meni perille ja kohta olimme taitavia siinä. Mehän olimme kuin vesieläimet. Harjoitusta tuli riittävästi.

Uimakoulu alkoi, kun Muonioon saatiin opettaja siihen. Taitojen kartuttua kylliksi aloimme suorittaa uimamaisterin tutkintoa. Se syvyyssukellus oli jännittävä. Määrämatka piti pinnalta sukeltaa pohjaan ja tuoda kourassa mutaa pohjasta todisteeksi. Syvyys mitattiin veneestä sauvoimella, että täytti vaatimukset. Pituussukellusta varten harjoittelimme rantasaunassa hengittämättäoloa porukalla. Kaikki muut paitsi hyppy kolmesta metristä jäi tyngäksi. Saimme silti todistukset uimamaisterisuorituksesta. Meillä olisi pitänyt olla laakeriseppeleet päässä. Koska se ei ollut mahdollista teimme seppeleet pajusta, eikä siitä ollut puutetta

Eräänä syksynä uimme aamuisin ennen koulua, kunnes veden pinnassa oli jääriitettä. Laila sanoi, että lopetimme aamu-uinnin 1.10. Sen jälkeen kävimme kylmässä suihkussa kotona, mutta sitä ei jatkunut pitkään..

Partio

Partio oli kai ainoa harrastustoiminta siihen aikaan. Me kokoonnuimme pappilan pikkupuolella. meidän tunnussana oli Konvallaria majalis. Opettelimme sääntöjä, lauluja, solmujen tekoa ja retkitaitoja. Kävimme telttaretkellä Ylimuoniossa kesällä. Talvella oli hiihtoretki illalla ja siellä tehtiin nuotio ladun varteen. Joskus oli suunnistusta ja morsemerkkejä käytettiin myös.

Hetta.

Eräänä kesänä olin Liljan luona kylässä. Kävimme Yrjö Kokon kesäasunnon eli Ungelon torpan ikkunoista katsomassa sisään. Se oli silloin tyhjä. Tämä torppa oli Liljan kodin vieressä.

Yhtenä Marian päivänä olin taas Liljan luona. Sain lainaksi saamepuvun ja katsoimme poroajelua jäällä. Siellä oli paljon saamelaisia paikkakutalaisten lisäksi. Pyhänä oli Hetan kirkossa saamelaisparin häät. Morsiamella oli valkoisesta verasta tehty puku. 

Hetta- Pallas

Päätettiin tyttöjen kanssa lähteä tunturivaellukselle.Sain isän satularepun lainaksi.Pakkasin siihen syömistä ja vaatetta. Isä sanoi, että laitan liikaa tavaraa, koska sitä piti kantaa 60km. En antanut periksi ja, kun laitoi repun selkään, kellahdin selälleni. Sitten kävelin etukumarassa pysyäkseni pystyssä.

Lija-autolla menimme Hettaan, sitten veneellä Ounastunturin juurelle ja niin vaellus alkoi. 20km välein oli mökkejä, joissa voi yöpyä.Yön jälkeen lähdimme vasta 11-12 aikaan liikkeelle. Koska sattui olemaan naisten viikko, niin joka päivä tihuutti vettä erityisesti iltapäivisin. Kesäsade ei meitä häirinnyt ja matka oli päivää kohti sopiva. Pallakselta tulimme linja-autolla kotiin.

Kilpisjärvi ja Skibotten

Maijan kanssa menin Juhannuksena Kilpisjärvelle. Meillä oli meidän kahden hengen teltta, makuupussit ja viltit mukana. Pystytimme teltan ja keitimme nuotiolla kahvit. Päätimme käydä samalla reissulla Norjan puolella Skibottenissa. Menimme sinne linja-autola. Perillä katselimme paikkoja ja pysähdyimme rannalle nuotion tekoon. Otimme pannuun vettä ja keitimme kahvit. Ihmettelimme sen makua, kunnes tajusimme, että vesi oli duolaista merivettä.

Takaisin päätimme liftata. Kävelimme ja nostimme peukaloa joka autolle. Ei auttanut muu kuin astella eteenpäin. Liftaamisajatus ei pitkän päälle tuntunutkaan kovin mukavalta. Lopulta eräs auto pysähtyi, sisällä oli kolme miestä. Me hyppäsimme sisään. He toivat meidät Kilpisjärvelle ja me tarjosimme heille kiitokseksi kahvia. Olisivat tuoneet Pallaksellekin, muta emme lähteneet. Maija ja minä olimme päättäneet kiivetä Saanan huipulle samana iltana. Niinpä lähdimme polulle. Aina, kun luulimme, että kukkulan päällä on huippu, tuli vastaa nousu seuraavalle kukkulalle.Matka oli pitkä ja perille pääsimme vihdoin klo 24.00 Yö oli valoisa ja tyytyväisinä palasimme telttaan nukkumaan.

Aino ja Yrjö

He asuivat talon toisessa päässä ja olivat lapsirakkaita. Heillä oli jäätelökone. Koska Muoniosta ei saanut jäätelöä, Yrjö lupsi valmistaa sitä. Tavi kun oli, piti jäitä hakea joesta. Aino keitti kermasta, vaniljasta ja muitaakseni munista seoksen joka kaadettiin ulkona jäätelökoneeseen. sisempään astiaan. Sitten oli ulompi astia ja välissä tila jäille. Ulkokuori oli kai puusta. Kansi kiinni ja veivatiin, kunnes jäätelö muodostui..Sitten herkuteltiin viimisen päälle, koska ei ollut pakastinta.

Aino ja Yrjö ottivat meidät ensimmäistä kertaa mukaan Sammaltunturille. Autolla ei silloin vielä päässyt talvella Pallakselle. Myöhemmin pääsimme Pallaksellekin ja oli ihanan lämmintä hiihdellä Vatikurussa auringon paisteessa.

Olostunturi

Tunturin laella oli pieni palovartijan mökki. Anneli oli ensin palovartijana, sitten Aslak ja myöhemmin eräs Terttu, joka opiskeli Turussa eläinlääkäriksi. Laila ja minä kävimme monta kertaa kesäisin Oloksella. Ajoimme pyörällä tunturin juurelle 7km. Sieltä lähti luonnonpolku ylös. Jossakin. kallion kielekkeellä kasvoi Uuvana- ja Vanamorönsyjä. Ne olivat pieniä kellokukkia, Uuvanat valkoisia ja Vanamot vaalean punaisia.

Kerran luikerteli kyyn poikanen polun yli. Juomavettä sai kaltiosta ja kaunis luonto sekä hiljaisuus tuntuivat hyviltä. Tunturissa viihtyi aina.

Muonion kaupat ja pankit

Nimenpäästä lähtiessä ensin oli Pietikäinen, sitten Takalo, Anttila ja Länsi-Lappi. Keskikylältä sairaalaan päin oli Kohlström, kukkakauppa, kirja ja kemikaliokauppa, pieni herkkukauppa ja Katermo .Apteekki oli ennen keskustaa korkealla mäellä. Hotelleita oli kaksi, Eskelinen ja Oloshotelli.

Säästöpankki ja posti olivat myös

Vaatetavaraa myytiin ruokakaupoissa. Myöhemmim tuli kaksi vaatekauppaa, kellosepänliike, ja postpankki, KOP, SYP ja osuuspankki.. Kirjasto oli aluksi kunnantoimistolla.

Kirkko

Naapuri oli suntio ja lauantaisin ehtookelloja soitettiin klo 18.00. Saimme mennä isompien kavereiden mukaan tapuliin. Pelotti, kun tapuli huojui ja tarrauduimme tukiparruihin kiinni soiton ajaksi..Kirkossa kävin tyttökavereiden kanssa toisinaan ja joskus kesäseurojen aikana oli auttamassa limsan myynnissä ulkona.

Kirkossa oli aikanaan meidän konfirmaatio ja omat häät myös.

Luistelu

Aluksi luistelimme joen jäällä. Minulla oli ensin hiihtokengän pohjaan kiinnitettävät putkiluistimet. Sitten aloin kerjätä kaunoluistimia. Lopulta äiti suostui ja kun ei Muoniossa sellaisia ollut, ne tilattiin kauempaa.Kaiken varalta äiti tahtoi tilata 39 numeroiset, koska olivat kalliit. Ne olivat isot minulle ja lisäsin sukkia. helpompi olisi ollut luistella oikean kokoisilla. Ei passannut valittaa. Olin onnellinen, kun sain.Ne ovat olleet aikuisenakin reilut. Olen siis pärjännyt yksillä tähän asti. Taloudellista!

Pääsiäinen

Olimme kavereiden kanssa noitia. Nokesimme hiilillä posket, äidin vanhat puuvillamekot ja esiliinat päälle ja huivit päähän. Luudan varteen nuotiossa mustuneet kahvipannut ja sitten potkuroitiin pelloilla  hankiaisilla. Välillä käytiin naapureissa ja saatiin jotain pientä purtavaa. Se oli iloista aikaa. 

Muoniovaara

Hiihtolatu meni joen yli vaaralle. Mäenlasku oli hauskaa . Sieltä pääsi myös Ruotsin puolella Tjäderin pieneen kauppaan. Sieltä sai ostaa appelsiineja ja siellä oli mukava keittiövaaka punnitusta varten. Laila muistaakseni tilasi sellaisen "Priskuräntistä" kuten sanoimme ja antoi sen myöhemmin äidille.

Me tilasimme itsellemme viininpunaiset anorakit. En muista ostimmeko ne omilla vai vanhempien rahoilla, mutta ne olivat hyvää, kestävää kangaasta.

Rannekellot

Kastematojen myynnistä, maidon hausta ja muista pikkuaskareista tienasimme vähitellen sen verran rahaa, että voimme hankkia kellot. Eila soitti Rovaniemelle ja tilasi ne kellosepänliikkeestä. Ne olivat Leijona merkkiset. Minulla kesti kello 25-vuotiaaksi, kunnes se unohtui käteen uidessa ja heitti toimimasta.

Lämmityspuut

Isä sirkkelöi puita pannu-uunia varten. Laila ja minä heittelimme niitä halkovajaan alas puunpuottoluukusta.toinen toisella puolella. Kerran sitten yksi puu kopsahti minulla betonireunukseen ja kimposi suoraan suuta kohti. Kirpaisi kipeästi ja etuhampaisiin tuli poikittainen viiru. Kai kiille vaurioitui. 

Halkovaja

Erikillä oli halkovajassa nyrkkeilyhanskat. Siellä hän harjoitteli kavereittensa kanssa. Laila ja minäkin kokeilimme onneamme niillä. Ilman velipoikia olisi ollut tylsempää.

Sodankylä

Emme olleet vielä kovin vanhojaa. kun Laila ja minä menimme ensimmäistä kertaa Sodankylään serkkujen luo kahdestaan linja-autolla. Kittilässä piti vaihtaa autoa ja vaikka auton keulassa luki Sodankylä, kysyimme varmuuden vuoksi asiaa myös kuljettajalta.

Kerran kävimme serkkujen ja Annelin kanssa Sodankylän vanhassa kirkossa. Sinne pääsi vain avaimella, jonka Anneli oli hakenut. Kirkon lattian alle oli muinoin haudattu kaksi aikuista ja yksi lapsi , jotka olivat muumioituneet sinne. Anneli näytti niitä meille. Kokemuksia kertyi joka lähtöön.

Serkut saivat vuorostaan käydä meillä hiihtolomalla.

Pallas

Minulla oli toinen suksi katkennut Muonionvaarassa ja se oli korjuutettu. Sitten se meni uudelleen poikki. Isä osti minulle erikoiskilpasukset. Olin kai Kittilässä koulussa silloin. Sukset olivat hyvät, mutta kapeat. Pallaksella niillä oli hankalampaa laskea. Hissimäen yläosasta lähdin vauhdikkaasti laskemaan ja alhaalla en jostain syystä saanut kurvattua hissille. Lasku jatkui alaspäin harvaa pensaikkoa kohti. Sauvojen hihnat olivat ranteitten ympärillä kuten tavallisesti. Toisen sauvan sompa tartahti pensaaseen ja lapaluu loksahti ulospäin inhottavasti. Vauhti pysähtyi ja laskettelu jatkui. Nyt olen miettinyt, mitä kaikkea olkapääni on joutunut kestämään. Aina on ollut kyseessä oikea olkapää.

Metsänkylvö

Yöpyminen tapahtui  metsäkämpällä. Kerran siellä oli pari miestä käymässä ja he ampuivat pilkkaa konepistoolilla (kai). Me halusimme myös kokeilla onneamme. Ei olisi uskonut, että se potkaisee niin paljon.

Kylvöpaikka oli aika kaukana kämpältä. Yhtenä yönä oli kova ukonilma ja kun ajoimme työhön, oli isoja mäntyjä kaatunut. Nillä oli juuret ylhäällä, vain alarenasta maassa kiinni.

Osan aikaa yövyimme suuressa teltassa ja aamupesulla kävimme purolla.Lopulta pääsimme yhteen taloon joksikin aikaa.

Taimia oli muistaakseni 700 kpl jokaisella päiväksi. Matka taimesta toiseen oli kaksi metriä kanttiinsa ja juuret piti saada istutuskuokan avulla suoraan. Siinä oli aina päivän urakka. Tahti oli reipas 6-7 tuntia päivässä.

Olin n. 17 v.

Kalaretki isän kanssa

Menimme autolla Kajankiin. Sieltä sitten yhden järven rannalle, jossa oli kalakämppä. Se oli upotettu jonki matkaa maahan. Siaään mennessä piti laskeutua yksi tai kaksi rappua alaspäin. Haisi reilusti kalalle. Siinä olo maalattia ja keskellä tulisija. Ymri mökkiä oli makuulavitsat.

Isä halusi laskea verkot. Minä soudin ja Laila varmaan piti perää. Sitten saimme onkia.Äkkiä Laila sai kalan koukkuun. Se oli niin iso, ettei hän saanut sitä veneeseen kalan karkaamatta. Isä auttoi haavi apuna sen ylöaa. Se oli iso hauki ja koko onkireissun paras kohta.

Seuraavana päivänä pi verkot nostaa. Oli ruvennut tuulemaan ja minä jouduin taas soutamaan. Isä käski välillä soutaa ja välillä huovata ja veneellä oli oma tahto. Sitä oli vaikea saada menemään oikeaan suuntaan. Lopulta verkot saatiin veneeseen. Muistiin ei jäänyt muuta kuin Lailan saama iso hauki.

Hillamatka

Isällä oli taas joku virkamatka.Menimme autolla Muotkavaaraan ja sietä hytillisellä moottoriveneellä pitkän järven toiseen päähän.Autonkuljettaja, Esko, Elsan kanssa oli myös mukana. Rannasta meidän piti kävellä metsäpolkua pitkän matkaa. Isä kysyi aina välillä, jaksaako Laila kävellä.

Metsämökin vieressä oli suo. Siitä keräsimme hilloja. Minulla meinasi keräys jäädä kesken, kun yhden suomättään takaa mataeli kyy. Kintut vilisten juoksin suolta. Kauan sai houkutella, että menin takaisin. Jonkin mättään takana oli vielä kyyn luuranko. Se riitti siitä hillan keruusta.

Kuerlinkat

Tukinuitto oli käynnissä ja isän piti käydä paikanpäällä. Minä olin tapani mukaan kerjännyt mukaan. Olin silloi joainakin 19v. Kapeassa joessa oli sillä kohtaa kosko ja putous. Joen yli meni riippusilta. Meidän piti kulkea siitä yli. Silta huojui ja jännitti kävellä siinä. Tukkeja tuli virran mukana ja kun ne joutuivat putoukseen, ne pomppasivat sieltä ilmaan, ennenkuin matka jatkui..Se oli mieleeenpainuva näky.

Äiti joutui sairaalaan ja minä ruoanlaittajaksi siksi aikaa. Olin kai 14-15v. Se oli haastava homma. Osasin keittää perunoita. Jauhelihakastikkeen pystyin myös saamaan aikaan. Tarvitsi vain ruskistaa jauheliha ja jauhot. Sitten vettä sekaan niin, että kiehuessa kastikkeesta tuli sopivan paksua. Suolaa piti myös laittaa. Sipulista ja pippurista ei ole haaleakaan muistikuvaa. Siinä meni viikko mukavasti minun mielestä. Kukaan ei moittinut, muuten olisi jäänyt ruoka saamatta. Äidin päästyä kotiin isä sanoi, että hänellä ei ole muuta ehtoa vastaavaa tapausta varten kuin että joka päivä ei olisi jauhelihakastiketta. Senkin hän sanoi hymyssä suin

Isällä oli virkamatka Kuttaseen ja minä pääsin mukaan. Esko ajoi hoitoalueen autoa ja Jussi oli myös virkamatkalla. Välillä pyshdyimme poimimaan marjoja. En muista mitä marjoja, mutta oli myöhä ja olin väsynyt. Koska kyseessä oli kuiva poronjäkäläinen kangas, niin minun käskettiin ruveta lepäämään. Siihen kankaalle pötkähdin pitkälleni, ejkä unta tarvinnut odottaa. Minut herätettiin,kun matka jatkui.

Kuttasessa asuivat silloiin Rauha ja Erkki perheineen. Sain jäädä heille pariksi päiväksi. Ulla ja Tuula ainakin veivät minut hilloja poimimaan. Sitten he itse aikoivat myydä saaliinsa Ruotsin puolella. Minä tietysti halusin mukaan. Sitä se rahan himo teetti. Ei ole mitään mielikuvaa hillojen määrästä, mutta rahat kuluivat hetkessä ostoksiin. Äiti oli toivonut marjoja, eikä saanut mitään. Huono omatunto vaivasi vähän aikaa, mutta traumoja ei syntynyt.

Luokkaretki

Yhteiskoulun viidennen luokan jälkeen suunniteltiin matkaa Helsinkiin. Rahaa piti haalia ja porukalla keräsimme paperia pappilan autotalliin. Saatiin niin paljon kuin autotalliin mahtui.Joku yritys haki paperit sitten ja maksoi meille niistä. Kaikelaisia keinoja käytettiin. 

Heinäkuussa lähdettiin linja-autolla. Saimme matkustaa omin nokkinemme. Luokanvalvoja oli Tampereella vastassa. Siellä yövyimme ja saimme käydä uimahallissa. Nautimme siitä mahdottomasti, kun vesi oli lämpimämpää kuin Muoniojoessa ja muutenkin meille ylellistä.

Helsingissä yövyimme Käpylän kaupungin osassa jossain koulussa. Minä sain käydä Gunnel-tädin luona. Soitin hänelle puhelinkopista ilmoittaakseni, että olin Helsingissä. Hän kysyi, missä siellä ja minun oli sanottava, etten tiennyt. Hän käski minun kysyä joltakin Lasipalatsia (linja-autopysäkkiä), koska hän tulisi minua vastaan. Onneksi se oli lähellä ja kaikki onnistui.   Gunnel-tädin WC;ssä oli kylpyamme ja kömmin siihen vaatteet päällä tietääkseni miltä tuntui istua sellaisessa.                                                                                                          Maja-täti tuli katsomaan minua ja totesi, että ihan Kajon näköinen. Tädit saattoivat minut sitten Linnanmäelle toisten luokse.

Kävimme tyttöjen kanssaa eri härveleissä. Maija ja minä menimme sputnikkiin. Vuoroa odotellessa kuulimme yhden naisen huutavan sen kyydissä kovalla äänellä: äitii, äitii! Meitä nauratti, eikä pelottanut yhtään.

Korkeasaaressa oli paljon nähtävää samoi museoissa ja edeuskuntatalossa.

Paluumatka tultiin Lappeenrannan kautta. Siellä tapasimme kielten opettajan. Hänen kanssaan uimme kilpaa maauimalassa.Sitten kuljettiin laivalla Kuopioon ja uimaan Väinölänniemeen. Rannalla törmäsin Ainoon ja lapsiin. Aino vei minut Vossikan kyydillä kotiinsa ja antoi lautasellisen mansikoita ja mustikoita.

Sitten mentiin Kuopion torille ja kuunneltiin vanhan miehen hanurin soittoa. Kävelemällä käytiin vanhassa Puijon tornissa.

Junalla porhallettiin Tornioon ja sieltä takaisin kotiin. Luokanvalvoja jäi Kuopioon ja palasi etelään

Lukio

Yhteiskoulun jälkeen piti pyrkiä lukioon. Kittilä oli 80km päässä Muoniosta. Koulua oli kuutena päivänä viikosta ja kerran kuussa voi käydä kotona. Sain asunnon läheltä koulua ja täysylläpidon. Samassa huoneessa olimukava luokkakaveri, Kaarina.

Kerran päätin Tertun, muoiolaisen tytön kanssa, ajaa polkupyörällä kotiin. Suunnittelimme vielä menevämme illalla Lompoloon tanssimaan. Alku sujui hyvin, kunnes huomasimme, että Tertun pyörän kumi oli rikki ja tyhjeni kilometrin välein. Pumppasimme ilmaa ja yritimme ajaa nopeasti. Niin kului 40km. Sitten oli taloja ja Terttu sanoi tuntevansa asukkaat, joten sieltä saisimme apua.

Kumi oli kuitenkin niin rikki, ettei sitä pystynyt paikkaamaan. Neuvona oli täyttää kumi vedellä heti, kun löytyy vesioja. Matka jatkui ja renkaaseen saatiin vettä. Pyörää oli raskas polkea, mutta pumpata ei tarvinnut. Oli pitkäpiimäinen toinen 40km:n Matka. Hiekkatie pölisi ja kurkku kuivui. Aikaa kului paljon ja ääni pihisi, kun päästiin kotiin. Ainoa, mitä kärsi syödä oli pullamössö, siis pieniä paloja pullaa maidossa. Juuri ja juuri sitä sai vaivoin nieltyä. Mielestä hälveni tanssiajatukset samoin kuin paluumatka pyörillä Kittilään. Linja-autossa oli mukava istuskella maanantaiaamuna.

Ylioppilaskirjoituksissa reputin reaalissa. Hain sairaanhoitajakouluun Ouluun ja pääsin. Se alkoi elokuun alussa. Luin realin yhtä aikaa kun Oulussa piti lukea kokeisiin. Kävin syksyllä uudelleen kirjoituksissa. Kotona en ehtinyt käydä, vaan oli palattava Ouluun. Onneksi pääsin läpi reaalista.

 Lukiossa

Luin kielten tentteihin Lahjan kanssa hänen asuinpaikassaan. Kävimme läpi kielten käännöstehtäviä. Se oli sitkasta puuhaa. Makasimme lattialla vierekkäin ja keitimme kahvia pysyäksemme hereillä. Säästösyistä lisäsimme kahvipannuun kahvijauhoja ja vettä. Entisiä kahvinporoja emme poistaneet vaan siten jatkoimme, kunnes pannu oli poroja täynnä. Sitten pannu piti tyhjentää..Kai siitä uurastuksesta oli hyötyä, koska pääsimme tenteistä läpi.

Rehtori opetti kirkkohistoriaa. Hänen pitämässän tentissä tinkasin oman vastaukseni puolesta. Toiset luokkakaverit yrittivät saada minut vaikenemaan. Lopulta olin hiljaa. Pelkäsin joutuvani uuteen tenttiin, mutta rehtori antoi asian olla. Jälkeenpäin minua hävetti oma hölösuuni ihan aiheesta.

Lukio

Lukioaikana olin parilla joululomalla töissä. Kerran olimme tyttöporukalla jouluapulaisina kukkakaupassa. Paketoimme kukkia vientikuntoon. Se oli urakoimista. Koko ajan oli kiire ja työt ruuhkautuivat. Meitä kiellettiin puuttumasta kukka-asetelmiin. Vain paketointi oli sallittua. Lopulta alkoi näyttää siltä, ettemme ehdi kotiin ajoissa aattona. Annikki keksi, että nopeampaa on, kun tulppaanikoreja laitamme itsekin valmiiksi. Osaammehan panna koriin multaa, tulppaanin ja jonkin lisukkeen sekä jäkälää mullan päälle. Meitä oli monta ja työ alkoi joutua. Silti ehdimme kotiin vasta illalla kuuden, seitsemän seutuun umpiväsyneinä. Eipä juuri naurattanut.

 Toisen kerran olin Einon vaatekaupassa myymässä. Se oli munkavampaa ja vapaampaa ja kotiin pääsi, kun kauppa meni kiinni.-

  Pasin vaatekauppa järjesti kerran " mannekiininäytöksen ". Minua pyydettiin esittämään yhtä pukua. Vieläkin ihmettelen, miten uskalsin tehdä sen. Lopulta sain ostaa puvun itselleni. Olin vasta oppikoulun neljännellä luokalla silloin.

Isä  Isän oli pienenä pitänyt harjoitella pianon soittoa oikein opettajan johdolla. Hänestä se oli ollut yhtä kärsimystä. Opettaja oli vihdoin sanonut vanhemmille, ettei isästä tule soittajaa, kun ei ole nuottikorvaa. Siten isä pääsi vapaaksi siitä touhusta. Koulussakin hänelle oli sanottu, ettei voi antaa laulusta nelosta enempää.

Dela den här sidan