KARISTAMO
Aluksi Karistamolla ei ollut sähköä. Meillä oli muistaakseni öljylampt katossa. Isä pumppasi niitä ennenkuin sytytti ne. Se vähän haisi öljylle. Pakkasten aikana lattialistoissa oli paikotellen kuuraa..En muista, että olisi palellut, vaikka yleensä leikimme lattian rajassa ja hoidimme ahkerasti nukkeja.Äiti opetti meidät virkkaamaan ja kutomaan. Olimme jo vähän isompia silloin. Sain kudottua nukelle valkoisen pitkän sukan, ehkä 10cm. Kantapääkin siihen tuli. Luulen, että äiti teki sen puolestani.
Kerran kesällä heräsin lehmänkellon kilinään.Menin yöpukusilla ikkunasta ulos. Ulkona seinustaa ympäröivät sahajauhopenkit, Sen päälle oli helppo ylettyä ja siitä maahan. Juoksin naapurin perään ajamaan lehmiä metsäniitylle.
Isä rakensi Erik apuna meille losoista leikkimökin. Siihen tehtiin huopakatto ja oven yläpuolelle maalattiin punaisella NUKKELA.Se oli meille rakas. Siinä oli kaksi ikkunaa ja ikkunalaudat. Äiti teki verhot. Äiti oli myös tehnyt rautapalleihin pyöreät reunalliset pehmotyynyt. Pallit olivat kesällä leikkimökissä ja talvella sisällä.
Saimme kerran tehdä äidin kakkutaikinasta itselle pienen kakun. Pyysimme Eilan konttorista ja äidin vieraaksi. Tarjosimme kakkua ja mehua.Tuntui pahalta, kun aikuiset eivät tahtoneet raskia ottaa kakkua.
Isä teki myös keinun meille. Lauta oli sen verran leveä, että molemmat mahduimme yhtä aikaa keinumaan.
Pyykkiä pestiin kesällä joen rannassa. Isossa padassa keitettiin vettä. Isä oli ostanut äidin avuksi Töpinän. Se oli kuin pieni tynnyri tukien varassa makuullaan. Sivussa oli luukku tiivisteineen ja veivi toisessa päässä. Sisään laitettiin vaatteita kuumaa vettä ja pesuainetta luultavasti mäntysuopaa, luukku kiinni ja veivistä pyöritettiin. Moottoriton kone, eikä tarvinnut hanngata vaatteita pyykkilautaa vasten
Kuivat lakanat ja pyyhkeet mankeloitiin. Sisälle otettiin tukki ehkä metrin pituinen. Lattialle pantiin pitkä kangas, kierros tukin ympärillle ja sitten viikattuja mankeloitavia. Kaikki pyöritettiin tukin ympäri siten, että suojakangas oli päällimmäisenä. Sitten sai seisoa tukin päällä ja kepin avulla pysytellä astelemassa niin, että tukki kulki eteenpäin.
Mankeloinnin jälkeen piti vekittää tyynyliinojen nauhat sieviksi. Huh mikä työ.
Äiti neuvoi, miten voi opetella suorana kävelemistä Piti laittaa kirja pään päälle ja sitten kulkea eteenpäin. Se oli hauskaakin. Jos ei ryhti ollut hyvä, kirja tipahti lattialle.Olen miettinyt, miten äiti antoi tuon ohjeen, kun kirjoja piti käsitellä yleensä hellävaroin.
Yhtenä päivänä menin konttoriin ja julistin, että meidän isällä on isommat rinnat kuin Eevillä. Tarkastin sen asian saunassa. Työntekijöillä tuntui olevan hyvin hauskaa, paitsi Eevillä.
Kerran olin talvella isän kanssa ulkona. Minä työnsin nukkeja potkurissa ja isä käveli vieressä. Sitten tuli kuorma-auto takaa ja isä komensi minut tien reunaan. Huomasin, että yksi pieni nukke oli pudonnut tielle ja ryntäsin pelastamaan sitä. Isä oli saada halvauksen säikähdyksestä. Hän ehti juuri pelastaa minut. Nukke jäi aton renkaan alle ja ruhjoutui. Se nukke on minulla yhä muistona tapahtumasta.
Eräänä jouluna, kun joulupukki tuli, tunsin pukin äänestä. Parkaisin, että Pekka-eno.Olin silloin ehkä kuusi vuotta ja joulutunnelma meni pilalle palatakseen taas seuraavana jouluna.
Erik ja Aslak tekivät joen törmälle hyppyrimäen. Minä halusin myös laskea siitä Sain veljitä luvan ja tasapainon takia pidin sauvat kädessä. Hyppyritöyssy meni suht koht, mutta alastullessa sauva tökkäsi leukaan. itkuhan siitä tuli, enkä koskaan sen jälkeen kerjännyt hyppyristä laskemista.
Erik oli pienesta saakka ollut innostunut urhelusta. Hän teki meille hiihtoladun niitylle. Sitten hän pyysi Aslakia ja minua hiihtämään kilpaa ja otti aikaa. Sillä kertaa minä voitin. Se oli kai ainoa kerta elämässäni.
Kesällä Erik laittoi pihaan korkeushyppytelineet. Onneksi riman sai kylliksi matalalle, että Laila ja minäkin pystyimme hyppäämään yli. Aslak ja Erik tekivät myös Puujalat, joilla voi kävellä ja harjoitella tasapainoa.
Pyörällä ajoa harjoiteltiin istumalla rungon kaarella. Kädet ylsivät juuri ja juuri ohjaustankoon. Piti olla hyvä tasapaino, ennenkuin uskallettiin pitemmälle. Isolla pyörällä se oli vaikeaa. Lasten pyöriä ei kuitenkaan ollut, joten aikanaan opimme senkin.
Meillä oli erinomainen mielikuvitus. Nukkeja hoidimme uutterasti aivan kuin ne olisivat olleet oikeita. Minä keksin kerran, että jos makaamme sängyssä mahallaan silmät kiinni ja oikein kovasti toivomme, niin kohta meillä on oikea vauva vaunuissa. Tuumasta toimeen ja vierekkäin maaten toivomus lähti. Sitten katsoimme, eikä mitään ollut tapahtunut. Minä hyväksyin asian, mutta Laila ei, vaan hän itki äidille, että olin pettänyt hänet. Montakohan pettymystä tuotin hänelle lapsuusaikana.
Talvella laskimme joentörmältä alas vesikelkalla mäkeä. Mukana olivat veljien ja meidän lisäksi leikkikaverimme Lahja ja Sisko. Vauhti oli hyvä ja puolivälissä oli sivussa mänty. Kelkka kääntyi sitä kohti, pysähtyi rysähtäen ja me lensimme kyynistä mukkelis, makkelis. Kukaan ei loukkaantunut ja hauskaa oli.
Talvella kerran äiti laittoi puusaaviin keittiöön vettä ja meidät molemmat siihen yhtä aikaa. Sitten hän kylvetti meidät Huuhtelua varten äiti laittoi puhdasta lämmintä vettä isoon emalikannuun. Siitä hän kaatoi vettä hiuksiimme ja kaikkialle ihoon.. Kun olimme puhtaita, meidät nostettiin kuivattavilksi.
Flunssaisina meidät pantiin sänkyyn istumaan jalat vastakkain. Äiti laittoi vadin jalkojen väliin ja vatiin emalikannun, jossa oli kuumaa vettä. Sitten hän laittoi lakanan meidän yli. Olimme siellä kuin teltassa ja saimme höyryhengitystä.
Kalanmaksaöljy oli kamalaa, vaikka pulukkahilloa saimme päälle. Kerran keksimme, että kun sitä oli keittiön kaapissa alhaalla, niin voimme juoda sitä kilpaa, kumpi juo enemmän. Siitäkin hauskuudesta äiti yllätti meidät.
Yhtenä päivänä löysimme sammakon ja toimme sen pihalle. Äiti vaati meitä viemään sen takaisin löytöpaikkaan.
Aslak taisi opetta meitä kurimaan pajun oksan ja panemaan sen pystyyn muurahaispesään..Sitten oksa otettiin pois ja nuoltiin. Muurahaiset olivat suihkuttaneet pajuun kai muurahaishappoa. Hyvin se meille maistui.
Kun maitohampaat alkoivat yksi toisensa jälkeen liikkua, otti isä niitä tongilla pois. Hyi, että oli epämiellyttävää. Kerran sidoin rullalangan kiinni hampaaseen, mutta en uskaltanut vetää. Istuin mättäälle miettimään.Lanka oli kädessä tiukasti. Äkkiä kuulin lentokoneen äänen. Koneet olivat harvinaisia silloin. Katsoin nopeasti taivasta kohti ja samassa irtosi hammas.
Isä ja pekka-eno olivat lähdössä virkamatkalle Kerjäsin mukaan pääsyä. Äiti lupasi lähteä, jos saan pikku-siskon ensin nukutettua. Oli kesä ja Laila valmiina vaunussa. Kyllä tuli kyytiä työnnöille. Oli kiire, että ehdin ennenkuin auto startataan. Koko homma meni vikaan alusta lähtien. Ei Laila nukahtanut, kun heilutus oli liian raju. Tippa silmässä oli jäätävä kotiin.
Pekka-enon ja Hilkka-tädin lapset, Kaarina ja Juhani leikkivät meidän kanssa. Talvella oli lumileikkejä ja kesällä toisinaan hevosleikkejä kottikärryllä. Aslak veti joskus kottikärryä ja joku pääsi kyytiin. Se oli hauskaa Vuorotellen jokainen sai ajella "hevosella".
Kerran pihalle tuli naapurista pässi. Se oli kova puskemaan ja tuuppasi Juhanin nurin. Hädintuskin Juhani pääsi ylös, kun pässi oli jo peruuttanut asemiin ja puski uudelleen. Huusimme kuorossa aikuisia apuun. Ja niin saatiin pässi menemään kotiinsa. En muista.kuinka kauan Pekka-enon perhe asui tien toisella puolella ennen muuttoa Sodankylään.
Yhtenä kesänä astui lasisirun päälle avojaloin ulkona. Se upposi hyvin, ja kävely oli varpaiden varassa.Sitä ei saatu pois, jote Erik kuljetti minut pyörän päällä sairaalaan.Siihen aikaan ei puudutettu, vaan nukutettiin toimenpidettä varten. Sain omakohtaisen kokemuksen eetterinukutuksesta. Huh, minkä hajuista ja mikä pahoivointi siitä tuli seuraavana päivänä. Lääkäri kysyi kierrolla, mitä pikku-neidille kuuluu. Minä siihen, että haista paskaa. Hän ei kysellyt enempää ja äiti määräsi minua pyytämään anteeksi. Tunsin itseni kaltoin kohdelluksi ja taisi jäädä pyytämättä.
Oli taas kerran tullut joku uusi rokotus, jonka sai otattaa lapsille. Siispä pesulle ennen lähtöä. Menin ottamaan hellalta kuumaa vettä ja kompastuin sekä keikahdin hellan viisisenttistä reunaa vasten maha edellä. Nahka jäi reunaan, kun huusin ja peruutin kauemmaksi. Kipu oli kamala ja äiti lättäsi palaneeseen kohtaan kermaa. Sitten mentiin sairaalaan. Toiset saivat rokotuksen ja minä tuskallisen puhdistuksen palaneeseen ihoon ja siteen myös. Sitä ei saanut kastella ja se taisi kirpaista vielä enemmän kuin haavan kirvely, koska oli kesä.
Lahja keksi, että voisimme seistä ulkohuussin istuma-aukoissa ja polkea siellä olevaa ulostemassaa paljain jaloin. Minä olin aina valmis kokeilemaan kaikkea uutta. Emme olleet kovin vanhoja silloin. Massa tirisi somasti varpaiden välistä, kunnes meidän naapurin täti (ulkohuussin omistaja) löysi meidät itse teossa. Kamala saarna siitä tuli ja jalkojen perusteellinen pesu ulkona vadissa. Täti itse puhdisti meidät ja saimme kuulla kunniamme. Puhtaina poistuimme yhtä kokemusta rikkaampina.
Naapurin tädin pihalla oli sodan jäljiltä savupiippua pysryssä. Sen juurella leikimme kotia ja tiilien välissä oleviin koloihin laitoimme tiilen tai muita kappaleita paistumaan. Olimme tekevinämme ruokaa. Viihdyimme hyvin rikkinäisen muurin ympärillä.
Yhtenä syksynä Lahjan kotona terastettiin sika. Teki hirveästi mieli mennä katsomaan. sitä toimitusta läheltä. Lahjan äiti kielsi ehdottomasti moiset aikeet. Niinpä jouduimme katsomaan pirtin ikkunasta, kun kuollutta sikaa valeltiin kuumalla vedellä ja raaputettiin karvaa pois. Myöhemmin täti teki verestä makkaroita huuhdeltuihin suoliin.
Ensimmäinen kouluvuosi
Kävin ensimmäisen luokan koulua Karistamolta. Matka taittui kävellen tai joskus kai talvella potkurilla. Sitä en muista varmasti. Matka tuntui pitkältä, oli kai kolmisen km. Sama taival oli takaisin koulun jälkeen Aslakilla oi joskus samaan aikaan meno. Silloin hän ehdotti, että menisimme Vesivaltion pihan kautta. Siellä saattoi olla uusia auroja tai muuta mukavaa katsottavaa. Aikaa kului ja tiemestari oli toisinaan menossa kylälle. Hän asui samassa pihassa ja otti meidät kyytiin. Oli mukavaa istua auton kyydissä kävelyn sijasta. Siispä ehdimme kouluun ajoissa.
Menin ensimmäiselle luokalle kouluun ja kuvittelin kulkevani Lahjan, joka oli toisella luokalla, kanssa. Lahja sai kuitenkin paikan oppilasasuntolaa. Niinpä minä ruinasin äidiltä pääsyä myös sinne. Sain kuin sainkin paikan.Huoneessa oli muistaakseni neljä vanhempaa tyttöä sekä Lahja ja minä. Isot tytöt kertoivat illalla kummitusjuttuja ja sitten tekivät myös temppuja. Minultakin he kysyivät haluanko katsoa tähtiä turkin hihasta. Tottakai halusin. Minun piti maata lattialla ja takin hihaa pidettiin kasvoilla suorana kohti kattoa. Ja kun katsoin ylöpäin, vettä lorautettiin silmille. Naurua riiti, kaikilla oli hauskaa. Yön aikana sitten alkoi pelottaa pimeässä ne jutut, mitä oli valoisassa ollut mukava kuulla.
Se yksi yö sitten riittikin minulle. Niin jatkui koulunkäynti kotoa kävellen.
Kerran olin jo aamuvarhaisella istumassa sängyn reunalla ja tein yhdelle pienelle nukelle leppuhaalaria. Mitat oli helppo ottaa, kun nukke oli suorajalkainen. Sen voi panna kankaan päälle ja leikata saumavaroineen suoraan. Neuloin harsimapistoilla, joten se onnistui..
Opin muistaakseni keväällä yks kaks lukemaan. Se tuntui ihmeeliseltä.l
Lahja kertoi minulle tyttöjen tekemästä teatterikappaleesta. Sinne oli pari kilometriä matkaa. Lupaa ei kannattanut kysellä kotoa, koska sitä ei olisi saanut ja ikääkin oli n. kuusi vuotta. Laila kerjäsi mukaanpääsyä ja hellyin lopulta. Täytyi lähteä kaikessa hiljaisuudessa. Oli kirkuva -30 asteen pakkanen. Istutimme Lailan potkuriin, koska matka sujui niin nopeammin. Näytelmä oli ainakin meidän isompien mielestä hauska. Saimme siellä mehua ja keksejä välillä. Sitten kotiin kiireesti. Laila vilustui ja sai keuhkokuumeen ja minä selkäsaunan. Emme kantaneet toisillemme siitä kaunaa..
Lastetaudit
Meillä oli tuhkarokko, vihurirokko, vesirokko ja sikotauti. Lastenhuoneessa leikimme sairaana ollessa pikkunukeilla. Meillä oli kaksi isoa renallista laatikkoa, kummallakin koti omaa nukkea varten. Vanha selkä- ja käsinojallinen tuoli oli hyvä kerrostalo. Toinen laatikko oli käsinojien ja toinen istuimen päällä.
Kummien luona
Minulle tehtiin talvitakki ja lakki. Olin sen vuoksi kummien luona ehkä pari yötä.Siellä oli lasipotta ja sain sen aikuisena muistoksi lapsuudesta.
Minut pyydettiin kummien tytön morsiustytöksi. Siitä muistan vain, että minun piti kantaa pitkää huntua kirkossa. Minulle kerrottiin, että olin vihkimisen päätyttyä kovalla äänellä sanonut; Menkää jo ja vetäissyt hunnusta. Alli säikähti, että huntu irtoaa, mutta ei onneksi tehnyt niin. Koska oli talvi, morsiuspari ja vieraat kuljetettiin hevosten re' illä Allin kotiin. Minä olin Allin ja Petterin reessä. Se kaadettiin tahallaan mutkassa ja hauskaa oli.
Koira
Jussi, metsänhoitaja, toi kerran koiransa mukanaan töihin tullessa. Se oli pystykorva kuten meidänkin koira. Koirat juoksentelivat edestakaisin pihalla ja lopulta juoksivat meidän kissan perässä sisälle. Kissa pinkaisi sängyn alle ja teki sinne hätäkakan. Haju oli mahtava ja jälki lattiassa vielä mahtavampi. Äiti joutui siivoamaan sen. Hän laittoi lysolia veteen ja sai samalla desinfioitua lattiaa. Maaliin jäi vaalea jälki ja kissa moitteita.En ole ihan varma, lopetettiinko kissa silloin. Koira tappeli Jussin koiran kanssa. Se aukaisi suunsa ammolleen yrittäen purra toista koiraa. Sillä meni leuat sijoiltaan. Kunnanlääkäri ei pystynyt auttamaan, eikä koira voinut syödä. Eläinlääkäriä ei kunnassa ollut, joten koira oli lopetettava. Se oli ikävä seuraus koiravierailusta.
Uinti
Lahjan ja Siskon kodin vieressä oli virtaava leveä oja. ja sen vieressä pyykkikatos. Ojassa oli jonkin matkaa kivetontä alaa, jossa opettelimme uimaan. Se ei ollut ayvä ja siksi hyvä meille. Aslako kanssa keksimme, että Lailaa olisi siinä myös hyvä opettaa. Lahjan kotoa olimme saaneet korkkilevyjä, joita pidimme mahan alla uintiharjoituksissa. Ne kantoivat erinomaisesti. Siispä aidoimme Lailalle selän ja mahan pulelle levyt ja panimme hänet veteen. Korkit olivat väärässä kohdassa ja Laila hupsati veteen pää alaspäin. Kiskaisimme hänet nopeasti ylös ja pitkä oli houkuttelu, että saimme korkkilevyt muutettua oikeisiin kohtiin ja Lailan uudestaan veteen. Virta vei eteenpäin ja hänet oli taas pysäytettävä. Emme kelvanneet, syystä kylläkin, enää uinnin opettamiseen.
Pyhäkoulu
Anneli piti toisten tyttöjen kanssa pyhäkoulua ajhaalla päin. Minä olin mukana yhden tai useamman kerran. Siellä sai merkin käynnistä.
Partiota Anneli myös itse kävi ja oli vartion johtajakin. Sain hänen partiopukunsa sitten, kun itse menin partioon asuessamme virkatalolla
Karistamolla saatoimme leikkiä nukkiien kanssa kotia makuuhuoneen nurkkauksessa. Tulinen riita syntyi, kun Anneli luutusi ja käski meidän siirtää lelut tieltä pois. Äitiä pyysimme puolustamaan "kotiamme", mutta tällä kertaa apua ei tullut. Kyllä keljutti, vaikka saimme palata puhtaaseen tilaan.